Tiivistymisen ehkäisy

Tiivistyneessä maassa kasvit eivät kasva kunnolla, eivätkä silloin tuota satoakaan. Tässä kappaleessa käydään läpi maan tiivistymisen fysiikkaa sekä keinoja tiivistymisen välttämiseen viljelykierron, koneketjujen ja maatalouskoneiden rengastuksen valinnan avulla.

Hyvärakenteisessa maassa on noin puolet kiinteää maata ja loppu on ilmaa ja vettä. Tyhjä tila koostuu eri kokoisista huokosista, jotka varastoivat vettä ja kuljettavat sekä ilmaa että vettä. Huokosten riittävä määrä ja jatkuvuus ovat toimivan viljelysmaan keskeinen tekijä. Kun maa tiivistyy haitallisesti, huokosten määrä vähenee ja niiden jatkuvuus katkeaa. Kuohkea maalabyrintti muuttuu ikään kuin maahiukkasröykkiöksi, jossa ilman, veden ja maaperäeliöiden on vaikeaa liikkua.

Maaperän tiivistyminen on periaatteessa yksinkertainen ilmiö: jos maata kuormitetaan voimakkaammin, kuin sen kuormituskestävyys sietää, maa painuu kokoon, kunnes kuormituskestävyys on jälleen yhtä suuri kuin kuormitus. Käytännössä emme voi tietää maan kuormituskestävyyttä tai kuormitusta tarkkaan. Näihin kahteen tekijään perehtymällä voimme kuitenkin hahmottaa tiivistymisriskejä ja vähentää niitä.

Tiivistymisriskejä voidaan vähentää monella eri tavalla ja eri tapojen soveltuminen omalle tilalle kannattaa miettiä erikseen. Taulukossa 2 esitetään joukko hyviä kysymyksiä, joihin vastaamalla voi hahmottaa tiivistymisriskejä ja korjaustoimenpiteitä tilakohtaisesti.

Taulukko 2. Maan tiivistymiseen vaikuttavia tekijöitä tilatasolla.

Maan tiivistyminen: kuormituksen ja kuormituskestävyyden suhde

Viljelyn yksipuolistuminen ja koneiden painon kasvaminen ovat lisänneet tiivistymisriskejä merkittävästi viime vuosikymmeninä. Yhä painavammat koneet ovat lisänneet maan kuormitusta, kun samaan aikaan nurmien osuuden väheneminen viljelykierrossa on heikentänyt maan kuormituskestävyyttä. Puuttumalla näihin samoihin tekijöihin (viljelykiertoon, ajoitukseen ja koneiden painoon) voidaan tiivistymistä myös vähentää.

Pellon kuormituskestävyys määräytyy pääosin maalajin ja kosteustilanteen perusteella, mutta myös kasvien juuret voivat lisätä kuormituskestävyyttä.

Maa tiivistyy herkimmin ollessaan kosteaa. Tällöin ilmahuokoset ovat tyhjiä ja vesihuokoset edelleen täynnä vettä. Kuormitus etenee maassa voimakkaasti ja tyhjät ilmahuokoset luhistuvat helposti.

Litimärkä maa ei tiivisty, koska kaikki huokoset ovat täynnä vettä. Vastaavasti rutikuiva maa muodostaa lujan, holvimaisen rakenteen. Valitettavasti maa myös muokkautuu parhaiten sopivan kosteana, eli vaiheessa, jossa ilmahuokoset ovat tyhjiä, mutta maassa on vielä kosteutta. Tässä vaiheessa maa murustuu kämmenten välissä pyöritettäessä ja muokkautuu hyvin, joten kevättyöt aloitetaan usein vaiheessa, jossa pellon tiivistymisriski on suurimmillaan.

Jotta tiivistymiseltä vältytään noissa olosuhteissa, on koneiden oltava kevyitä ja renkaiden pintapaineen alhainen (0,4 baaria rengaspaine). Kuivissa oloissa voidaan käyttää korkeampia rengaspaineita.

Tiivistymisriskin karkea nyrkkisääntö on, että maan kuormitus saisi olla korkeintaan noin puolet maan esikuormitusjännityksestä. Esikuormitusjännityksellä tarkoitetaan sitä kuormitusrajaa, joka on jo kohdistunut maahan. Nyrkkisäännön mukaan esimerkiksi hietamaalla korkein sallittu rengaspaine olisi kostealla maalla 0,75 baaria ja kuivalla maalla 0,85 baaria. Hietasavilla suurin sallittu paine olisi vastaavasti 0,5 baaria sopivan kostealla maalla ja 1,25 baaria rutikuivalla maalla. Alueet kuvassa 16 kuvaavat tilanteita, joissa rengaspaineen olisi oltava alle 0,5 baaria tai joissa se voi olla yli 1,0 baarin. Tämä karkea tarkastelu ei kuitenkaan korvaa tarkempaa suunnittelua esimerkiksi Terranimo-työkalulla.

Kuva 16. Ero kuivan ja kostean maan kuormituskestävyydessä on suurin savimailla.

Lisätehtävä: Tutustu halutessasi Terranimo-työkaluun. Käy sivustolla www.terranimo.world ja testaa eri muuttujien vaikutusta yhden kurssilohkon tiivistymisriskiin. Valitse kalustostasi traktori ja työvaihe, jonka tiedot syötät laskuriin. Mitä havaitsit? Pohdi myös muutostarpeita tiivistymisriskin vähentämiseksi.

Viljelykierron vaikutus maan tiivistymiseen

Jos viljely on yksipuolista kevätviljojen viljelyä, kylvötöissä on keväällä kiire. Viime vuosikymmenien aikainen tilakoon kasvu ja viljelijöiden määrän väheneminen on johtanut siihen, että viljelijää kohden tarvitaan lisää työtehoa. Sitä on hankittu yhä suuremmilla työkoneilla. Kehitys rengasteknologiassa ei ole pysynyt koneiden kasvun mukana. Yhä painavamman koneen ja kostean pellon yhdistelmä on maaperälle tuhoisa.

Viljelykierron monipuolistaminen vähentää tiivistymisriskejä. Jos kiertoon lisätään esimerkiksi yhdistelmä suojaviljaan perustettua nurmea, syysöljykasvia ja syysviljaa, jäävät kevättyöt pois kolmen vuoden osalta. Samalla kevätkylvöinen ala pienenee, joten se saataisiin kylvettyä riittävässä ajassa pienemmillä työkoneilla. Lisäksi pienempiin työkoneisiin on edullisempaa hankkia hyvät matalapainerenkaat kuin raskaisiin työkoneisiin. Viljelykiertoa muuttamalla voidaan vaikuttaa tiivistymisriskeihin ja sitä kautta tilan talouteen merkittävästi.

Kuva 17. Viljelyjärjestelmän vaikutus maan tiivistymiseen.

Raskaiden töiden ajoitus

Maan kosteuden ja kuormituskestävyyskaavion (kuva 16) perusteella raskaat työvaiheet tulisi sijoittaa aikaan, jolloin pelto on rutikuiva. Suomalaisissa oloissa pellon kuivuminen pelkällä haihtumisella on hidasta, ja nopeaan kuivumiseen tarvitaankin kasvillisuuden haihduttavaa vaikutusta. Esimerkiksi ruis tai syysrypsi kuivattaa maata keväällä tehokkaasti. Jos niitä käytetään talvehtivina kerääjäkasveina, vähennetään tiivistymisriskejä keväällä. Vielä tehokkaammin maan saa kuivatettua nurmien avulla.

Kasvit kuivattavat maata vain kasvaessaan. Kun kasvusto on tuleentunut, haihdutus loppuu.

Tämä johtaa valitettavasti usein siihen, että pelto on syysmuokkauksen aikaan ehtinyt vettyä uudelleen sadonkorjuun jälkeisissä sateissa. Pahimmassa tapauksessa sade on tullut ennen sadon korjuuta, jolloin myös sadonkorjuukoneet ovat tiivistäneet kosteaa maata. Maa saadaan pysymään kuivempana, kun siinä kasvaa sadonkorjuun jälkeen joko aluskasviksi tai korjuun jälkeen kylvetty nopeakasvuinen kerääjäkasvi.

Kuivimmillaan pelto on nurmien ja syysviljojen korjuun jälkeen heinäkuun lopussa tai elokuun alussa. Tällöin etenkin savimaiden kuormituskestävyys on niin korkea, että voidaan ryhtyä raskaaseen muokkaukseen, ojamaiden siirtoon, pellon pinnan muotoiluun ja maanparannustuotteiden levitykseen. Mikäli vielä lanta saadaan levitettyä kuivaan aikaan, lantavarastoa ei tarvitse tyhjentää syksyllä tai keväällä maan ollessa jälleen tiivistymisherkimmillään.

Viljelykierto, jossa on syyskasveja ja nurmia, vähentää tiivistymisriskejä keväällä, mahdollistaa kevyemmän kevätkylvökaluston ja avaa uusia mahdollisuuksia pellon peruskunnostukseen, kuten ojien perkaukseen, pellon tasaukseen ja maanparannusaineiden levitykseen kuivaan aikaan.

Kuva 18. Viljelykierron vaikutus maan tiivistymisriskeihin.

Tiivistymisriskiä voidaan vähentää myös lisäämällä työkoneisiin renkaita (paripyörät ja teliakselistot) ja hankkimalla renkaat, jotka mahdollistavat matalat rengaspaineet. Pellon pintaan kohdistuvan paineen vähentämiseen tähtäävän suunnittelun työvälineenä toimii hyvin tiivistymisriskikaavio (kuva 19). Siinä on piirrettynä tiivistymisriskit eri rengaskuormilla ja renkaan ilmanpaineilla. Sijoittamalla eri työkoneiden tiedot (eri akselit, eri työtilanteet) kaavioon voidaan hahmottaa, mitkä koneet aiheuttavat suurimmat riskit ja kuinka alas rengaspaineet pitäisi laskea, jotta riskeiltä vältyttäisiin.

Tiivistymisriskikaavio toimii hyvänä apuvälineenä renkaiden päivityksen alkuvaiheessa. Sen avulla voi hahmottaa, kuinka alhaisiin paineisiin milläkin kuormitus-rengasyhdistelmällä tulisi päästä. Tästä eteenpäin rengasvaihtoehtoja voi kartoittaa rengasvalmistajien teknisten käsikirjojen avulla (kuten tietyn rengasmallin vaatima paine eri kuormituksilla ja ajonopeuksilla). Renkaiden valinnassa on kuitenkin huomioitava myös mitat sekä pyörimisominaisuudet, jotta uudet renkaat sopivat muihin renkaisiin ja mahtuvat toimimaan työkoneessa. OSMO-hankkeen aineistossa on useita esimerkkejä renkaiden valinnasta.

Kuva 19. Tiivistymisriskit eri rengaskuormilla ja rengaspaineilla (vihreä=alhainen riski kostealla maalla, sininen=riski kostealla maalla, keltainen=riski muutoin kuin rutikuivalla maalla, punainen=siirrettävä pois pellolta tai pysyville ajourille).

Koneketjulähestymistapa on erityisen arvokas, mikäli tilalla käytetään erilaisia ja erityyppisiä koneita (kuva 20). Tiivistymisriskin lisäksi kannattaa huomioida koneiden työleveys ja tiivistetty ala. Joissain tapauksissa tiivistysriskiä ei saada riittävän alas renkaita päivittämällä. Tällöin voi olla mielekästä sijoittaa eri työvaiheiden koneet samoille ajourille työleveyksiä yhteensovittamalla (kuva 20).

Kuva 20. Erään koneketjun tiivistävää vaikutusta saatiin pienennettyä merkittävästi muuttamalla työtekniikkaa ja sovittamalla työkoneiden leveydet toisiinsa.

Terranimo-mallia voi käyttää myös rengasvalinnan loppuvaiheessa (kuva 21). Eri renkaat jakavat paineen maahan eri tavoin, joten niiden tiivistävä vaikutus voi olla erilainen samalla kuormalla ja paineella. Onnistuneen rengasvalinnan jälkeen kuormituksen tulisi olla alempi kuin maalle arvioitu kuormituskestävyys.

Kuva 21. Kaksi eri rengastyyppiä Terranimo-mallissa paripyörinä mallinnettuna. Sisemmissä renkaissa painejakauma on terävämpi ja tiivistävä vaikutus ulottuu syvemmälle maahan.

Maatalouskoneiden koon kasvusta huolimatta maan tiivistyminen voidaan välttää. Omalle tilalle sopivien tiivistymisen ehkäisemiskeinojen löytäminen vaatii kuitenkin koko viljelyjärjestelmän uudelleentarkastelua. Miten maaperän kuormitusta saadaan kevennettyä? Entä miten kuormituskestävyyttä saadaan lisättyä? Jos suunnittelussa onnistuu hyvin, on seurauksena kestävämpi viljelykierto ja todennäköisesti edullisempi koneketju.

Maan syväkuohkeuttaminen

Peltomaan tiivistymä voi joskus olla niin voimakas, etteivät kasvit pääse sen läpi. Tällöin tiivistymä täytyy rikkoa mekaanisesti syväkuohkeuttamalla. Tämä tehdään uudelleentiivistymisriskin vuoksi nurmikasvustoon tai ennen syväjuuristen kasvien kylvöä.

Kuohkeutus mahdollistaa rakenteen kehittymisen

Pitkäaikaisia suomalaisia kokemuksia maan biologismekaanisesta syväkuohkeutuksesta nykyaikaisilla jankkureilla ei ole tiedossa, mutta kokemukset muutaman vuoden ajalta ovat lupaavia. Niiden perusteella maan biologismekaanisella syväkuohkeutuksella voidaan korjata sekä luontaisia että yksipuolisen viljelyn, raskaiden koneiden ja liian märällä tehtyjen viljelytoimenpiteiden aiheuttamia tiivistymiä. Viherlannoitus- sekä satokasvien juuret pääsevät näin kasvamaan laajemmalle huokoiseen maahan ja hyödyntämään suurempia vesi- ja ravinnevarantoja.

Syväjuuriset kasvit kykenevät hyödyntämään maan luontaisia ravinnevarantoja useiden kymmenien senttimetrien syvyydestä ja nostamaan esimerkiksi fosforia maan pintakerrokseen yksivuotisten satokasvien juuristovyöhykkeelle.

Vesi läpäisee kuohkeutetun maan ehkäisten pintavaluntaa sekä eroosiota ja pääsee sujuvasti myös salaojiin. Toisaalta voidaan olettaa, että vettä myös pidättyy maahan enemmän kasvien hyödynnettäväksi kuivina kausina. Veden pidättyessä maan mururakenteiden suojaan on maa kestävämpi myös tiivistymistä vastaan kuin veden ollessa maassa vapaana.

Juurten kasvun tehostuminen tuo maahan myös eloperäistä ainesta tiivistä maata enemmän, mikä lisää maan multavuutta. Tämä parantaa edelleen maan kasvukuntoa lisäten muun muassa veden- ja ravinteidenpidätyskykyä sekä pieneliötoimintaa ja murustumista.

Kasvien kasvua rajoittavien tiivistymien poistamisessa syvä- ja voimakasjuuriset kasvit ovat tärkeitä. Kasvit vakauttavat kuohkeutetun maan rakenteen ja jatkavat maan rakenteen parantamista. Näin ollen tärkeintä syväkuohkeuttamisessa on ajoittaa toimenpide niin, että maa on murustuvaa työskentelysyvyyteen saakka, nurmi on hyvässä kasvussa, eikä toimenpiteestä koidu nurmelle merkittäviä vaurioita. Tämä vaikea yhtälö ei toteudu joka vuosi, ja tällöin on kannattavampaa siirtää toimenpiteen toteuttamista. Viljelytoimet tulee viimeistään kuohkeutuksen jälkeen mukauttaa maan hyvää rakennetta ylläpitäviksi.

Kuva 22. Syväkuohkeutus on tehtävä hyvässä kasvussa olevaan monilajiseen nurmeen hyvissä olosuhteissa, jotta saavutetaan paras mahdollinen lopputulos. Kuva: Juuso Joona.

Syväkuohkeutuksen tarpeen tunnistaminen

Ennen syväkuohkeuttamisen toteuttamista tulee sen tarpeellisuus todeta havainnoimalla maan rakennetta. Siinä penetrometri tai salaojapiikki, lapio ja puukko ovat tärkeimmät työkalut.

Penetrometrin käyttö onnistuu parhaiten, kun maan kosteus on kenttäkapasiteetissa eli kun maahan on pidättynyt suurin mahdollinen määrä vettä. Tällöin penetrometrillä on helppo tunnistaa maasta tiivistymät. Juurten kasvun on todettu vaikeutuvan voimakkaasti penetrometrin vastuksen ylittäessä 2 MPa.

Havainnollisinta on tehdä kuoppatesti lapiolla ja tarkastella samalla kasvien juurten oloja. Näin saadaan hyvä tuntuma maan rakenteeseen ja lopputuloksena voi tutkia maaprofiilia sekä juurten laajuutta kuopan seinämästä. Usein muokkausanturat erottaa jo silmämääräisesti, mutta apuna voi käyttää puukkoa. Vetämällä kevyesti painettua puukon kärkeä kuopan reunaan pystysuunnassa voi anturan havaita kohdassa, jossa puukko pyrkii ulospäin seinämästä. Havainnoinnin yhteydessä on tärkeää miettiä tiivistymien syitä ja pyrkiä ehkäisemään niitä jatkossa.

Asiaan perehdytään käytännössä Uudistavan viljelyn e-opiston viimeisessä osassa Mittaa ja havainnoi.

Mekaaninen kuohkeutus auttaa kasveja jatkamaan työtä

Maan syväkuohkeuttamiseen voidaan käyttää kasveja tai koneita. Syväjuuriset monivuotiset kasvit kuten sinimailanen, puna-apila sekä muut apilat ja ruokonata sopivat hyvin sato- tai viherlannoitusnurmiin. Yksi- ja kaksivuotisia voimakasjuurisia kasveja kuten retikkaa, sikuria, virnoja tai valkomesikkää voidaan viljellä kerääjäkasveina varhain korjattavien satokasvien jälkeen tai yksivuotisina viherlannoituskasvustoina.

Jankkurilla tapahtuvassa mekaanisessa syväkuohkeutuksessa pohjamaahan tunkeudutaan kapeilla harvakseen sijoitetuilla terillä. Jankkuri murtaa maata kohottaen sitä samalla ylöspäin sekoittamatta kuitenkaan maaprofiilia. Mekaanisessa kuohkeutuksessa maan kantavuus heikkenee merkittävästi, riippuen käytettävästä laitteesta.

Oleellista kuohkeutuksen jälkeen on maan rakenteen vakauttaminen, joka voidaan suorittaa biologisesti syväjuuristen kasvien avulla.

Kuohkeutuksen jälkeen vakauttamaton maa on herkkä tiivistymään uudelleen, jopa aina kuohkeutettuun syvyyteen saakka. Riski on suuri etenkin, jos kuohkeutusta seuraavat keväiset viljelytoimet.

Mekaanisen kuohkeutuksen yhdistäminen biologiseen kuohkeutukseen mahdollistaa tehokkaan syväkuohkeuttamisen. Tämä yhdistelmä vakauttaa samalla maan rakenteen jälleen peltoliikennettä kestäväksi. Pääroolissa ovat syväjuuriset kasvit, joita autetaan mekaanisesti koneella.

Turvallisinta kuohkeuttamisen riskien kannalta on suorittaa jankkurointi aluskasvustoksi perustettuun ensimmäisen vuoden viherlannoituskasvustoon, jolloin työajankohta voidaan sovittaa optimaalisiin olosuhteisiin ja käsittelyn jälkeen nurmikasvusto vakauttaa maan rakenteen. Toinen vaihtoehto on tehdä mekaaninen kuohkeutus ennen syväjuurisen syysöljykasvin kylvöä tai esimerkiksi aluskasviksi kylvetyn kaksivuotisen valkomesikän kasvustoon suojaviljan korjuun jälkeen. Nämä ovat kuitenkin kuohkeutusvaikutuksen keston kannalta huonompia vaihtoehtoja verrattuna viherlannoitusnurmeen ja sisältävät riskin pohjamaan uudelleen tiivistymisestä.

Kuva 23. Kuohkeutuksen jälkeen syväjuuriset kasvit vakauttava maan rakenteen juurillaan. Kuvassa valkoiset apilan juuret kasvaneet nopeasti kun ovat saaneet tilaa. Kuva: Juuso Joona.

Lisätehtävä: Pohdi mielessäsi, onko viljelykierrossasi mukana syväjuurisia kasveja? Jos on, mitä ne ovat ja mitä uutta voisit kokeilla? Jos ei ole, mieti mihin viljelykierron vaiheeseen voisit siitä lisätä ja mistä kasveista haluaisit oppia lisää?

Erityyppiset jankkurit

Jankkureita on pääsääntöisesti kahta erilaista tyyppiä: maaprofiilia kauttaaltaan kuohkeuttavia sekä kapeita railoja tekeviä laitteita. Toinen jaottelu on voimakkaasti sekoittavat sänkijankkurit ja maata sekoittamatta nostavat nurmijankkurit. Ensin mainittujen laitteiden kuohkeutuspohja on tasainen, kun taas jälkimmäisten aaltomainen. Kauttaaltaan kuohkeuttavat jankkurit soveltuvat erityisesti nurmien kertaluonteiseen syväkuohkeutukseen.

Railoja tekevät jankkurit jättävät maahan kuohkeuttamattomia kannaksia, joiden avulla maan kantavuus säilyy osittain. Tämä on eduksi kohteissa, joissa maata ei vakauteta syväjuurisilla kasveilla, esimerkiksi kasvukauden aikaisessa ongelmakohtien käsittelyssä tai juurikasvien yksipuolisessa viljelyssä. Yksinkertaisin railoja tekevä jankkuri on myyräaura, joka ei kuitenkaan kuohkeuta maata, mutta rikkoo anturan. Huomioitavaa on, että railot ohjailevat voimakkaasti veden virtailua. Tämä tulee huomioida valittaessa kuohkeutuksen ajosuuntaa, jonka tulisi olla poispäin painanteista, kohti harjuja ja kumpareita - lisäksi kohtisuoraan tai viistosti salaojiin nähden.

Molemmissa malleissa olennainen lisävaruste on pakkeri, jonka tehtävä on tasata työjälki ja huolehtia työsyvyyden ylläpidosta. Nurmea kuohkeutettaessa terien edellä kulkevat kiekkoleikkurit ovat eduksi työjäljen kannalta, mutta eivät kuitenkaan välttämättömät etenkään viherlannoitusnurmilla.

Kuva 24. Jankkureita on markkinoilla useita erilaisia ja niiden toimintaperiaatteet voivat poiketa suuresti toisistaan. Biologis-mekaaniseen syväkuohkeuttamiseen soveltuvat parhaiten kapeavartiset leveäteräiset (oik.) harvakseltaan sijoitetut terät, jotka eivät riko nurmen pintaa voimakkaasti. Kiekkoleikkurit parantavat edelleen lopputulosta. Kuva: Juuso Joona.

Ajoitus on tärkeä

Mekaanisen kuohkeutuksen onnistumisessa ajoittaminen on erittäin kriittistä. Maan on oltava riittävän kuivaa, jotta se murtuu kauttaaltaan. Maa ei saa kuitenkaan olla liian kuivaa, jottei murtuminen tapahdu liian massiivisina lohkareina eikä vetotehon tarve ja terien kuluminen kasva kohtuuttomasti.

Käytännössä oikea kosteus voidaan todeta taas pyörittelemällä maata kämmenten välissä. Jos nauhaa ei muodostu, ei maa ole ainakaan liian märkää. Olennaisinta on tarkastella pohjamaan kosteutta, jonne kuohkeutuksen vaikutus halutaan kohdistaa. Jos riittävän kuivia olosuhteita ei kasvukaudella saavuteta, on parempi jättää syväkuohkeutus seuraavaan vuoteen. Väärään aikaan, liian märkään maahan suoritettu kuohkeutus voi tiivistää maata sivusuunnassa, eikä pystysuuntaista kuohkeutumista tapahdu. Näissä tilanteissa syväkuohkeutuksen lopputulos voi olla lähtötilannetta huonompi.

Katso Tuomas Näppilän video “Jankkurointia korkeuskäyrien mukaisesti ja mitä pitää huomioida tällä pellolla” (01:11)

Työtekniikka tarpeen mukaan

Viherlannoitusnurmea kuohkeutettaessa on sen oltava niiton jälkeen hyvään kasvuun päässyt, jotta nurmi kestää kuohkeutuksen taantumatta. Onnistunutta kuohkeutusta ei nurmesta huomaa enää paria viikkoa myöhemmin.

Kun jankkurin työsyvyys on säädetty muokkausanturan alapuolelle, on ajaminen yksinkertaista. Ajonopeus on 3–6 km/h eikä sitä kannata kasvattaa työjäljen kustannuksella, koska kyse on harvoin toteutettavasta toimenpiteestä.

Kuohkeutuksen jälkeen tehtävät viherlannoituskasvuston niitot ja murskaukset tulee suorittaa hyvissä olosuhteissa ja kevyellä kalustolla sekä maan ollessa riittävän kuivaa, jottei uudelleentiivistymistä tapahdu. Kuohkeutettu viherlannoituskasvusto olisi edullisinta päättää heinä-elokuussa ja jatkaa viljelykiertoa syväjuurisilla syyskasveilla, jotka edelleen jatkavat kuohkeutetun maan vakauttamista kevätkasveja tehokkaammin. Kuohkeutetun viherlannoitusnurmen lopettaminen on perinteisen kynnön sijaan mahdollista myös kevytmuokkaimella, mikä etenkin raskailla mailla on eloperäisen aineksen tehokkaan sekoittamisen takia suositeltavaa. Vesi- ja ilmatilaa maassa on kuohkeutuksen jälkeen runsaasti syyskasvin talvehtimista ajatellen.

Vaikeimmin tiivistyneillä mailla voi jankkurin täydellä terämäärällä olla mahdotonta päästä tavoitesyvyyteen. Vetovastus voi olla liian suuri ja lopputuloksena massiivisia, useiden kymmenien senttien kokoisia, lohkareita tai laattoja. Tällöin tulee miettiä vaihtoehtoista taktiikkaa. Vaikeita tiivistymiä täytyy käsitellä useammalla eri ajokerralla, mieluiten eri vuosina ja jopa eri viljelykierroissa, jotta maa ehtii välissä vakautumaan. Myöhemmillä ajokerroilla työsyvyyttä lisätään, kunnes päästään tavoitesyvyyteen, anturan alapuolelle.

On myös mahdollista vähentää terien lukumäärää, jolloin maaprofiili ei tule käsiteltyä kauttaaltaan, mutta näin päästään anturan läpi harvemmalla välillä. Tämä mahdollistaa myös juurten sekä roudan tunkeutumisen anturan läpi. Routa voi murustaa murtumattomat kannakset railojen välillä. Silloinkin syväkuohkeutus voidaan vielä toistaa myöhemmin eri ajosuuntaan, jotta maa saadaan kauttaaltaan kuohkeutettua.

Joissain tapauksissa tiivistymä on tarjoamansa kantavuuden tähden viljelyn mahdollistaja. Tällöin sen rikkominen ei ole järkevää. Jos tiivistymä ei haittaa juurten kasvua, kaasunvaihtoa tai veden liikkeitä, se ottaa vastaan kuormitusta ja ehkäisee pohjamaan tiivistymistä.

Runsas jankkurivalikoima

Markkinoilla on useita erilaisia jankkurimalleja, joiden tekniset yksityiskohdat vaihtelevat suurestikin. Mekaaninen syväkuohkeutus perustuu fysiikkaan ja maamekaniikkaan, eikä näitä säätelevistä laeista poikkeaminen ole mahdollista vaikuttamatta työn lopputulokseen.

Koneen valintaa suunniteltaessa on mietittävä maan tarpeet sekä viljelyjärjestelmän tavoitteet kuohkeutuksen suhteen ja verrattava niitä laitteen valmistajan lupaamiin ominaisuuksiin. Parasta on, jos koneen toimintaa näkee käytännössä tai pääsee kokeilemaan konetta omilla pelloilla.

Uusien laitteiden valmistajia ja maahantuojia on Suomessakin tätä nykyä jo useita, käytettyjen nykyaikaisten jankkureiden tarjonta on sen sijaan niukkaa. Keski-Euroopassa jankkurit ovat muun muassa raskaiden koneiden, yksipuolisen viljelyn ja roudan puutteen takia olleet käytössä jo muutamia vuosikymmeniä ja tarjontaa käytetyistä koneista on runsaasti.

Jankkuri on melko huoleton ostettava internetinkin kautta, koska liikkuvia osia on yleensä varsin vähän ja koneen kunnon näkee hyvin kuvienkin perusteella.

Jankkuri sopii hyvin yhteiskäyttöön ja sen käyttökustannukset ovat alhaiset.

Jankkurien kulutusosat ovat tosin arvokkaita, mutta niiden vaihtoväli on useimmiten useita satoja hehtaareita. Jankkuroinnista on saavutettavissa taloudellisia hyötyjä vain vaikeilla tiivistymillä. Tällöin kustannukset voivat olla korkeahkot, mutta samoin myös odotettavissa olevat hyödyt. Jos viljelyjärjestelmässä ei kiinnitetä huomiota maan tiivistymisen ehkäisyyn ja jankkuroinnista tulee toistuvaa, ovat sen kustannukset todennäköisesti hyötyjä suuremmat.

Lisätehtävä: Pohdi mielessäsi onko sinulla käytössä yhteiskäyttökoneita? Onko jankkuri niistä yksi tai voisiko se olla ensimmäinen yhteiskäyttökone? Pohdi mahdollisuuksia kehittää koneiden yhteiskäyttöä.

Kuva 25. Matalalla syksyisellä kuohkeutuksella kokeillaan Tyynelän tilalla syysmuokkauksen välttämistä ja juuririkkakasvien torjuntaa. Kuva: Juuso Joona.

Nurmiviljelyssä jankkurilla voidaan korjata korjuuketjun aiheuttamia tiivistymiä. Perhosniittokone + noukinvaunukorjuu keskittää raskaan peltoliikenteen kapealle alueelle, jonka säännöllinen (eli aina kun kosteusolosuhteet sen sallivat) nurmikasvustoon tehtävä jankkurointi ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen auttaa kuohkeuttamaan tiivistetyt kaistat.

Tervetuloa jatkamaan keskustelua uudistavasta viljelystä Carbon Action Klubissa!

Katso luvussa 5 käytetyt lähteet.

Lukua 5 ovat olleet kirjoittamassa:

Eliisa Malin ja Soja Sädeharju, BSAG
Iina Haikarainen, ProAgria Etelä-Savo
Pekka Terhemaa ja Netta Leppäranta, ProAgria Etelä-Suomi
Tuomas Mattila, Suomen ympäristökeskus *
Janne Pulkka, KVVY Tutkimus Oy
Petri Leinonen, Elomestari Oy
Juuso Joona, Tyynelän tila

* Tasapainoinen kasvinravitsemus -kappale, Vesitalouden parantaminen -kappaleessa “Salaojien toimintahäiriöt ovat yleisiä” sekä ”Vesitaloutta parantavia keinoja”-väliotsikosta eteenpäin kappaleen loppuun sekä Tiivistymien ehkäisy -kappaleen alkuosa väliotsikkoon ”Maan syväkuohkeuttaminen” asti.

Luvun 5 asiantuntijatarkastus:

Professori Laura Alakukku, Helsingin yliopisto
Tuomas Mattila, Suomen ympäristökeskus