Eloperäiset maanparannusaineet

Eloperäisillä maanparannusaineilla tarkoitetaan tuotteita, joiden hyöty perustuu ensisijaisesti eloperäiseen ainekseen ja toissijaisesti ravinteisiin, joita eloperäiseen ainekseen on sitoutuneena. Eloperäisten maanparannusaineiden säännöllisellä käytöllä voidaan ylläpitää peltomaan multavuutta ja jopa nostaa sitä. Eloperäisen aineksen lisäyksellä voidaan parantaa esimerkiksi maan ravinteiden- ja vedenpidätyskykyä, lisätä pieneliötoimintaa ja parantaa mururakennetta sekä muokkautuvuutta.

Useimmiten eloperäisen aineksen merkittävä lisääminen vaatii toistuvia käyttökertoja yhdessä monipuolisen viljelykierron ja kevennetyn muokkauksen kanssa. Hyötyjen saavuttamiseksi tulee tuotteiden ominaisuudet tuntea, jottei aiheuteta haittaa satokasveille. Olennaista on käytön sovittaminen oikeaan vaiheeseen viljelykiertoa ja kasvukautta sekä tarvittava täydennyslannoitus.

Kun tavoitteena on nostaa maan eloperäisen aineksen määrää, on ratkaisevaa, kuinka paljon eloperäistä maanparannusainetta maahan voidaan lisätä. Rajoittaviksi tekijöiksi muodostuvat useimmiten ravinteet; joko niitä on liikaa suhteessa rajoituksiin tai liian vähän kasvinravitsemuksen näkökulmasta. Parhaimmillaan eloperäinen maanparannusaine on ravinteiden ja hiilen suhteen tasapainossa niin, että käyttömäärä voi olla hyvinkin korkea, jopa satoja kuutioita hehtaarille. Tällöin jo yhdenkin käyttökerran jälkeen on saavutettavissa merkittäviä hyötyjä.

Katso video ”Ilpo Markkola kertoo kokemuksiaan nollakuidun käytöstä Carbon Action -koelohkolla” (1:04).​

Lainsäädännöllisistä syistä eloperäisiin maanparannusaineisiin luetaan myös lannoitteen tapaan käytettäviä lannoitevalmisteita. Esimerkiksi kaikki puhdistamolieteperäiset nestemäiset ja kuivajakeet kuuluvat virallisessa luokittelussa maanparannusaineiden ryhmään. Tässä kappaleessa esitetyt asiat eivät täysin päde lannoitteenomaisten maanparannusaineiden kohdalla, sillä ne voivat sisältää merkittävän määrän liukoista typpeä. Siksi ne jäävät tarkastelun ulkopuolelle. Lue lisää kierrätyslannoitteista RE-maatila -hankkeen sivuilta.

Maanparannukseen voidaan käyttää myös epäorgaanisia maanparanteita, kuten kalkit, kipsi ja biotiitti. Näistä voit lukea lisää tästä linkistä.

Eloperäisten maanparannusaineiden vaikutukset maan biologiseen aktiivisuuteen

Eloperäisen aineksen lisääminen maahan ruokkii maan pieneliöstöä lisäten sen aktiivisuutta ja määrää maassa. Muutoksen vauhti riippuu eloperäisen aineksen laadusta; sen hiili-typpi-suhteesta (C/N) ja hajoavuudesta. Yleisesti suhdelukua 25 on pidetty rajana, jota suuremman C/N:n omaavat tuotteet ovat maanparannusaineita ja alhaisemmat lannoitteita. Maan pieneliötoiminta tarvitsee ravinteita tietyissä suhteissa kyetäkseen eloperäisen aineksen hajotukseen ja lisääntymiseen. Useimmiten eloperäisissä massoissa on ravinteita monipuolisesti, mutta puutetta voi olla esimerkiksi rikistä, jota tulisi olla seuraavassa suhteessa typpeen ja hiileen: C 100 - N 10 - S 2.

Maanparannusaineiden typpi on usein pääosin eloperäiseen ainekseen sitoutuneena hitaasti vapautuvassa muodossa. Jos typpeä on erittäin vähän, voi eloperäisen aineksen hajoaminen myös sitoa typpeä ympäristöstään mikrobimassaan. Jos typpeä on enemmän kuin lisättävän massan hajoamiseen kuluu, se on välittömästi kasvien käytettävissä, huuhtoutumisherkkää ja mikrobien käytettävissä maassa jo olevan eloperäisen aineksen hajottamiseen.

Myös hiilen laatu vaikuttaa maanparannusaineen ominaisuuksiin. Maanparannusaineissa on sekä helposti että hitaammin hajoavaa eloperäistä ainesta. Nopeasti hajoava eloperäinen aines hajoaa mikrobien vaikutuksesta pääosin muutamassa kuukaudessa ja samalla vapautuu ravinteita. Pitkälle hajonneet tai kompostoituneet materiaalit hajoavat hitaasti sienten avulla. Ligniinipitoisissa materiaaleissa kuten oljessa, järviruo'ossa ja puuperäisissä materiaaleissa hitaasti hajoavan eloperäisen aineksen osuus on korkea.

Taulukko 2. Yleisimpiä eloperäisiä maanparannusaineita ja niiden tyypillisimpiä ominaisuuksia.

Typpeä vapautuu eloperäisen aineksen mikrobiologisen hajotuksen myötä pieneliöiden erittäessä ylimääräistä typpeä maahan. Tämä voi tapahtua suoraan yhden lajiryhmän kautta tai ketjuna vasta toisen lajiryhmän syödessä toista. Typpeä vapautuu myös mikrobimassan hajoamisen kautta ja toisaalta pidättyy maahan mikrobimuumioihin, joiden oletetaan viimeisimmän tutkimustiedon perusteella muodostavan suuren osan maaperän pitkäaikaisesta hiilivarastosta(4).

Eloperäistä ainesta työstäessään mikrobit erittävät lima-aineita. Ne ovat kestävän mururakenteen rakennusaineita, jotka liimaavat mineraaliaineita kuten savi-, hiesu- ja hietahiukkasia yhteen pyöreiksi, huokoisiksi biologisiksi muruiksi.

Viljelykierto huomioon eloperäistä ainesta lisättäessä

Niukkaravinteiset maanparannusaineet kuten hevosenlantakompostit, nollakuidut, järviruoko ja turve soveltuvat parhaiten levitettäväksi viherlannoitusnurmelle, jolloin ne pidättävät nurmen niiton, murskauksen tai lopetuksen yhteydessä vapautuvia ravinteita. Nurmi kannattaa lopettaa matalalla, sekoittavalla muokkauksella, jolloin ravinnepitoinen nurmimassa ja niukkaravinteiset maanparannusaineet sekoittuvat ja muodostavat hyvän kylvöalustan syyskasveille. Nurmen lopettamisen voi tehdä monella tapaa, lue muista vaihtoehdosta osiossa Nurmikasvuston päättäminen (Luku 9 Perehdy valinnaisiin aiheisiin, III. Tuotantonurmet)​​.

Niukkaravinteisia maanparannusaineita kannattaa levittää ennen palkokasveja tai käyttää niitä yhdessä eloperäisten lannoitteiden, esimerkiksi lietteiden, kanssa.

Kuva 3. Niukkaravinteisia maanparannuskuituja voidaan levittää jopa yli 100 kuutiometriä hehtaarille ja se on edullisinta tehdä nurmen lopetuksen yhteydessä ennen syyskasvien kylvöä. Kun suuri määrä eloperäistä ainesta muokataan maahan, kiihtyy pieneliötoiminta hyvin voimakkaasti, mikä voi hetkellisesti häiritä kasvien kasvua. Näin ollen levityksen ja kylvön välissä tulisikin olla muutama viikko. Kuva: Juuso Joona.

Ravinnepitoiset eloperäiset lannoitevalmisteet ja maanparannusaineet, kuten kompostit, kiinteät mädätysjäännökset ja ravinnepitoiset maanparannuskuidut, soveltuvat parhaiten levitettäväksi syksyllä ennen syyskasvin kylvöä. Tällöin ravinteet ja eloperäinen aines hyödyttävät välittömästi seuraavaa kasvia. Myös levitys ja multaus sängelle on mahdollista, sillä valtaosa orgaanisesti sitoutuneista ravinteista säilyy talven yli seuraavien satokasvien käyttöön. Ravinteiden säilyminen on hyvä varmistaa kerääjäkasvien avulla.

Matala ja sekoittava muokkaus maksimoi hyödyt

Suuria massoja liikuteltaessa ja levitettäessä tulee kiinnittää huomiota maan tiivistämisen välttämiseen. Siksi tulisi välttää maanparannusaineiden levitystä keväällä ja myöhään syksyllä, kun maan on herkkä tiivistymiselle. Samasta syystä eloperäisiä maanparannusaineita on edullista ottaa vastaan patteriin talvella maan ollessa jäässä. Myös aumojen sijoitteluun sekä kuormaukseen tulee kiinnittää huomiota.

Jotta eloperäiset maanparannusaineet hyödyttäisivät mahdollisimman tehokkaasti satokasveja niiden juuristovyöhykkeellä, tulisi aineet muokata matalaan (maks. 15 cm) tehokkaasti sekoittaen. Kun lisätään peltoon suuria määriä eloperäistä ainesta, on huomioitava, että kasvien kasvuunlähtö voi häiriintyä. Tämä on seurausta heti levityksen jälkeen kiihtyneestä mikrobiologisesta aktiivisuudesta ja typen sitoutumisesta.

Yleensä eloperäinen maanparannusaine mullataan maahan. Multauksen jälkeen tulisi odottaa maan tilanteen vakiintumista ennen kylvöjä, tuotteesta riippuen muutamasta päivästä noin viikkoon. Eloperäisten maanparannusaineiden käyttö voidaan toistaa muutaman vuoden välein ravinteiden, lähinnä fosforin, tasapainon perusteella. Tuotteiden valmistajilla tulee olla saatavilla tarkat käyttöohjeet.

Monipuoliset hyödyt usealle vuodelle

Useissa ravinnepitoisissa eloperäisissä maanparannusaineissa tulee kertalevitysmäärällä varasto- ja hivenravinteita useamman vuoden tarpeisiin, mutta typpeä on tarpeen täydentää liukoisessa muodossa keväällä tai alkukesällä. Eloperäiset maanparannusaineet toimivatkin hyvinä peruslannoitteina, joista typpi vapautuu hitaasti koko kasvukauden ajan korvaten jaettua typpilannoitusta.

Eloperäisten maanparannusaineiden kertakustannus levitettynä peltoon on muutamia satoja euroja hehtaaria kohden, riippuen suurelta osin tuotteiden kuljetusetäisyydestä. Tuotteet itse ovatkin lähtökohtaisesti hyvin edullisia ja niiden sisältämien hitaasti liukenevien ravinteiden arvo usein kattaa suuren osan käytön kustannuksista. Maanparannusvaikutuksen arvo riippuu maan kunnosta lähtötilanteessa ja kasvukauden olosuhteista. Esimerkiksi vedenpidätyskyvyn ja pieneliöaktiivisuuden lisääntyminen voi tuoda merkittävän satolisän kuivana kasvukautena. Myös viljelyn kustannukset voivat laskea parantuneen muokkautuvuuden sekä vähentyneen tautipaineen ja lannoitustarpeen ansiosta.

Eloperäisen aineksen lisäykseen panostaminen on pitkävaikutteista, ja tulokset näkyvät viljelijälle usean vuoden kuluessa. Toistuvan käytön myötä eloperäisten maanparannusaineiden hyödyt kumuloituvat ja vaikutukset ovat silminnähtäviä. Eloperäisillä maanparannusaineilla voidaan myös kasvattaa maan hiilivarastoa ja torjua ilmastonmuutosta, mistä viljelijä voi parhaimmillaan tulevaisuudessa saada korvausta.

Tervetuloa jatkamaan keskustelua uudistavasta viljelystä Carbon Action Klubissa!

Katso luvussa 7 käytetyt lähteet.​ ​

Lukua 7 ovat olleet kirjoittamassa:
Juuso Joona, Tyynelän tila
Erkki Vihonen, ProAgria Etelä-Pohjanmaa
Soja Sädeharju ja Eliisa Malin, BSAG

Luvun 7 asiantuntijatarkastus:
Erikoistutkija Sari Luostarinen, Luonnonvarakeskus