Lanta on arvokas ravinteiden lähde maataloudessa. Se säästää ostopanoksia sekä lisää pellon eloperäisen aineksen määrää ja biologista aktiivisuutta. Lantojen ominaisuudet vaihtelevat eläinluokan ja lantatyypin mukaan. Kuivat lannat sisältävät enemmän orgaanista ainesta ja voivat siksi olla tehokkaampia maan kasvukunnon edistäjiä kuin lietemäiset lannat. Lue lisää eri lantatyypeistä RE-maatila -hankkeen sivulta.
Kuva 1. Lanta on arvotavaraa. Se sisältää kasvulle tärkeitä ravinteita. Kun sen muuntaa euroiksi vertaamalla lannan sisältämiä ravinteita kaupasta ostettujen väkilannoitteiden hintoihin, tulee lantakuutiolle yllättävän korkea arvo. Lannan mukana pellolle tulee eloperäistä ainesta ja mikrobeja, joita ei ole väkilannoitteissa. Lannan kuljetukselle tulee myös oma hintansa, joten lannan käyttöä ravinteena on punnittava monesta näkökulmasta. Kuva muokattu lähteestä 1. Ravinteiden arvo on laskettu seuraavista vuoden 2020 väkilannoitteiden hinnoista: K 0,9 €/kg, P 1,7 €/kg ja N 1,0 €/kg(2). Lantalajien ravinnepitoisuuksina on käytetty taulukon 1 tietoja(3).
Eri eläinlajien lannat eroavat toisistaan niin koostumukseltaan kuin ravinnepitoisuudeltaankin. Esimerkiksi siipikarjanlanta on hyvää maan kasvukunnon kannalta, mutta korkean ravinnepitoisuuden vuoksi sen levitysmäärä on alhainen. Hevosenlanta on hyvää maanparannusainetta, ja sen käyttömäärä per hehtaari voi alhaisen ravinnepitoisuuden vuoksi olla suuri.
Vinkkejä lannankäyttöön
Kotieläintiloilla lannan käyttö kasvinravinteena on arkipäivää. Kasvinviljelytiloilla sen sijaan lannan käyttö on hyvin vähäistä. Vuonna 2020 julkaistu opas Lanta tehokkaaseen käyttöön (3) antaa työkaluja ja tarvittavia lähtötietoja kasvinviljelytilalle lannankäytön alkumetreille.
Lanta-analyysin näytteenotto on tärkein vaihe tilan lannan ravinnepitoisuuden määrityksessä. Siksi sen teossa on noudatettava erityistä huolellisuutta. Ohjeita näytteenottoon löytyy Manure Standardsin julkaisusta sekä aiemmin mainitusta oppaasta.
Poimi tästä linkistä sopimuspohja maaseutuyrittäjien väliseen lannanluovutukseen.
Lannan ravinnepitoisuuteen voi vaikuttaa sekä eläinten ruokinnalla että lannan käsittelyn ratkaisuilla eläinsuojassa ja varastoinnissa. Lantatyypin taas määrittelee eläinsuojan lannankäsittelytekniikka. On hyvä muistaa, että lanta on erilaista joka tilalla. Lannan taulukkoarvot ovat vain suuntaa-antavia ja siksi omalta tilalta tehtävät lanta-analyysit ovat tärkeitä lannoitusta suunniteltaessa. Lue lisää eri eläinlajien lannoista RE-maatila-hankkeen sivulta.
Taulukko 1. Eri lantalajien laskennallisia ravinnepitoisuuksia. Taulukon tiedot lähteestä 3.
Lannan varastointi ja prosessointi
Kaikki kotieläintilat joutuvat miettimään eläinten ruokinnan lisäksi lannan varastointia ja prosessointia. Koska lanta itsessään on eläintenpidosta luontaisesti muodostuva ravinnelähde, kannattaa lannan varastoinnissa kiinnittää huomiota siihen, että se säilyttää parhaan mahdollisen lannoitusvaikutuksensa. Nitraattiasetus sekä eläinsuojan ympäristöilmoitus tai -lupa määrittelevät mihin lantalan voi perustaa sekä sen rakenteelliset vaatimukset ja koon. Lantalan sijaintia rajoittavat vesistöt, sillä se ei saa sijaita pohjavesialueella eikä liian lähellä valtaojia, jokia, järviä tai merta.
Kaiken lannan varastoinnissa on syytä huomioida lantalan rakenteellisten vaatimusten lisäksi ravinnepitoisuuden maksimaalinen säilyttäminen. Lantalan olisi hyvä olla katettu, jotta sadevedet eivät pääse sinne ja jotta kasvihuonekaasu-, ammoniakki- ja hajupäästöt pysyisivät mahdollisimman pieninä.(3)
Kuva 2. Hyvä vaihtoehto on myös tilakeskuksesta kauempana sijaitsevat etäsäiliöt, joihin lantaa voi ajaa odottamaan sopivaa levitysajankohtaa. Kuva: Soja Sädeharju.
Suomessa lantaa ei juurikaan prosessoida ennen levitystä. Lannan prosessointi esimerkiksi separoimalla, kompostoimalla tai mädättämällä voisi kuitenkin tehostaa lantaravinteiden ja eloperäisen aineksen hyödyntämistä. Lannan sisältämien rikkakasvien siementen määrää voidaan vähentää kompostoimalla ja mädättämällä.
Lietelannan kuljetuskustannukset ovat korkeat, eikä sen ravinnepitoisuus ole aina optimaalisella tasolla tarpeeseen nähden. Eräs ratkaisu pulmaan on separointi, jonka avulla voidaan erottaa fosforipitoisempi kuivajae ja typpipitoisempi nestejae. Kun neste ja kiintoaines erotetaan toisistaan, kasveille nopeasti käyttökelpoisen liukoisen typen osuus on suurin nestejakeessa, ja kuivajakeeseen sitoutuu suuri osa fosforista sekä hitaammin vapautuvaa orgaanista typpeä.
Separoinnin jälkeen typpipitoista nestejaetta voi olla mahdollista levittää suurempi määrä tilakeskuksen lähipelloille, jos separaattorin fosforin erotusteho on riittävä ja nestejakeeseen jää vain vähän fosforia. Fosforipitoista ja kevyempää kuivajaetta taas on taloudellisesti järkevämpää kuljettaa vähän kauempanakin sijaitseville pelloille. Joissain tapauksissa separointi ei kuitenkaan muuta tilannetta ravinteiden kannalta olennaisesti, mutta kuivajakeen ajaminen kauemmas on kuitenkin mielekästä.
Separointi voidaan tehdä lietelannalla laskeuttamalla, mekaanisesti esimerkiksi ruuvipuristimella tai lingolla tai kemiallisesti, jolloin lietteeseen syötettävät kemikaalit erottelevat kiinteän ja nesteen toisistaan. Kemiallinen separointi vaatii kuitenkin kiintoaineen puristamisen nesteestä, joten mekaaninen separointi on edullisempi vaihtoehto. Laskeutus voi käytännössä olla mahdollinen lähinnä sianlietelannalle.
Katso video Naudanlietteen separointia (2.26).
Separointi tasaa työhuippuja sekä antaa lietealtaaseen tilaa, kun kiintoaines poistuu. Sitä voidaan tehdä tilan omalla separaattorilla jatkuvasti tai aika ajoin separoiden, tai vaihtoehtoisesti tilata separointiurakoitsija separoimaan suuremman määrän kerrallaan.
Lietelantaan on myös mahdollista lisätä erilaisia aineita sen ominaisuuksien parantamiseksi. Muun muassa erilaiset kuivikkeet sitovat liukoista typpeä ja näin vähentävät sen hävikkiä. Rikkihappokäsittely taas on tehokas ammoniakkipäästöjen pienentäjä, mutta saattaa lisätä ilokaasupäästöjä. Lietelantaa voidaan myös väkevöidä erilaisilla teollisuuden sivuvirroista saatavilla ravinteikkailla nestejakeilla.
Myös ravinteita varastoivaa biohiiltä sekä erilaisia savijauheita voidaan lisätä lantaan. Sitä voi käsitellä myös lietelantabakteereilla, jolloin osa ammoniumtypestä muuttuu orgaaniseksi typeksi. Lue lisää mikrobien lisäämisestä.
Lannanlevitys
Lannan käytössä tulisi huomioida maan kasvukunto laajemmin kuin pelkästään kasvin ravinteiden käytön kannalta. Lannan levitysajankohta on mietittävä tarkkaan, jotta minimoidaan pellon tiivistymisriski. Ajankohtaa pitää pohtia myös viljelykierron ja kasvukauden näkökulmista: kasvin ravinteiden tarve on tärkeää, mutta kestävän lannoituksen kannalta pitää huomioida myös maalaji, maan rakenne sekä lohkon vesitalous, jotta kasvi voi hyödyntää lantaa maksimaalisesti.
Levitysajankohta vaikuttaa ravinteiden hyödyntämiseen; ravinnehävikin riski kasvaa selvästi, mikäli levitys tapahtuu aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Lanta tulisi levittää kasvukaudella kylvön yhteydessä tai kasvustoon siten, että kasvi pystyy hyödyntämään ravinteet mahdollisimman hyvin.
Lantaa levitettäessä pellon pitää olla lumeton ja riittävän kuiva. On oltava tarkkana, ettei mene painavilla koneilla liian aikaisin keväällä pellolle, jotta pelto ei tallaannu ja tiivisty. Kuivalannan ja lietteen levityksessä yhteistä on lannoittaminen lannalla, mutta muuten ne eroavat aika paljon toisistaan niin levityslaitteiston kuin käsittelymenetelmienkin puolesta.
Lannanlevityksen voi tehdä itse omalla tai useamman tilan yhteisellä kalustolla, tai sitten palvelun voi ostaa lannanlevitysurakoitsijalta. Urakointipalvelun ostaminen on usein taloudellisesti kannattavampaa kuin oman laitteiston hankkiminen, jos levitettävää on vähän eikä kalustolle ole käyttöä muuten.
Lannanlevityksen sesonki Suomessa on keväällä ja alkukesällä, mutta lantaa voi levittää pellolle 1.4.–31.10 välisenä aikana. Syksylläkin voi levittää lantaa, mutta syyslevitys on järkevintä tehdä uuden kasvuston perustamisen yhteydessä tai nurmille. Sama levitysaika koskee myös muita eloperäisiä lannoitteita.
Kuva 3. Erilaisten lietelannan levitysmenetelmien plussia ja miinuksia. Taulukon tiedot lähteestä 1.
Lietelantaa voi levittää sekä pellon pintaan että sijoittamalla se muokkauskerrokseen. Hajalevitys ei ole suositeltava tapa sen levitykseen. Lanta tulee levitystavasta riippumatta kuitenkin aina muokata maahan vuorokauden sisällä levityksestä, ellei kyse ole levityksestä kasvustoon.
Pellon tiivistymisriskin välttämiseksi vetoletkulevitys on suositeltava tapa lannanlevitykseen. Siinä pellolle ei tarvitse mennä painavalla lietevaunulla, vaan liete tulee letkun kautta suoraan säiliöstä. Vetoletkulevitystä voi tehdä sekä letkulevittimellä että sijoittavalla laitteistolla. Letkulla lietettä voidaan siirtää kilometrin tai parin päähän säiliöstä, mutta myös kiinteät ja liikuteltavat etäsäiliöt ovat hyviä vaihtoehtoja vetoletkulevitykseen. Lue lisää vetoletkulevityksestä.
Katso video kuivalannan levityksestä (1.10)
Katso video lietelannan letkulevityksestä (0.30)
Katso video vetoletkulevityksestä (2.52)