Viljelijä työskentelee luonnon kanssa yhdessä ja kokee sen monimuotoisuuden työnsä lomassa jatkuvasti. Monet tekevätkin erilaisia toimenpiteitä monimuotoisuuden vaalimiseksi tiloillaan. Toisille viljelijöille se on työn suola, toisille mukava lisä, mutta koko maanviljelyn näkökulmasta luonnon monimuotoisuus on elinehto.
Maaperän lajirikas eliöstö huolehtii maan kasvukunnosta lukuisin eri tavoin, kun taas maanpäällinen monimuotoisuus antaa viljelykasveille suojaa erilaisia häiriöitä vastaan. Mutta voiko monimuotoisuuden avulla lisätä satotasoja? Onko yhden lajin katoaminen vaarallista? Millainen monimuotoisuus on tilallani ja miten voisin lisätä sitä? Muun muassa näihin kysymyksiin etsimme vastauksia tässä luvussa.
Luonnon monimuotoisuudesta käytetään myös sanoja elonkirjo ja biodiversiteetti. Sitä voidaan kuvata moniulotteisena verkkona, jonka päät ulottuvat etelänavalta pohjoisnavalle ja maan syvyyksistä aina ilmakehän ulkoreunoille asti.(1)
Kuva 1. Luonnon monimuotoisuuden verkko ulottuu maapallon joka kolkkaan.
Elonkirjon verkossa kaikki eliöt ovat tavalla tai toisella kytkeytyneitä toisiinsa ja näin ollen riippuvaisia toisistaan. Tämän vuoksi erilaiset häiriöt ekosysteemeissä vaikuttavat kauaskantoisesti. Myös ihminen on kytköksissä kaikkiin muihin eliöihin tämän verkon kautta. Ihmislajin erikoisuus verrattuna muihin lajeihin piilee siinä, että meidän vaikutuksemme luontoon on poikkeuksellisen laaja.
Elonkirjon käsitteitä
Eliö tarkoittaa mitä tahansa kasvia, eläintä, sientä tai yksisoluista elämänmuotoa, yhtä tietyn lajin yksilöä.
Laji on joukko, joka muodostuu ainakin periaatteessa lisääntymiskykyisistä yksilöistä, jotka pystyvät tuottamaan keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
Populaatio tarkoittaa joukkoa samaan lajiin kuuluvia eliöitä, jotka elävät samalla alueella.
Ekosysteemi on monien lajien populaatioiden ja niiden elinympäristön muodostama kokonaisuus.
Luonnonvalinta tarkoittaa sitä, että huonommin ympäristöön sopivat yksilöt karsiutuvat, paremmin sopeutuvat säilyvät ja lisääntyvät ja niiden kantamat alleelit eli geenimuodot runsastuvat.
Geneettinen eli lajin sisäinen monimuotoisuus kasvaa populaatiossa toisista populaatioista tulevien yksilöiden geenivirran myötä.
Lajien monimuotoisuus tarkoittaa lajien runsautta ekosysteemissä tai jollakin tietyllä alueella.
Ekosysteemien monimuotoisuus on laajin monimuotoisuuden taso, ja sillä tarkoitetaan erilaisten elinympäristöjen eli biotooppien monimuotoisuutta.
Indikaattorilaji eli ilmentäjälaji kertoo ilmaantuessaan tai puuttuessaan alueen elinolosuhteista.
Avainlaji on laji, joka vaikuttaa voimakkaasti muihin elinympäristönsä lajeihin.
Vieraslaji ja tulokaslaji ovat muualta tulleita lajeja. Tulokaslaji on levittäytynyt alueelle omin voimin, mutta vieraslaji on ihmisen mukanaan tuoma.
Lisätietoa eri eliölajeista löytyy osoitteesta laji.fi
Monimuotoisuus on monihyötyisyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että monimuotoisuus tuottaa hyötyjä planeetallemme hyvin monin eri tavoin. Se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen(2). Sen lisäksi elonkirjon tarjoamat ekosysteemipalvelut, kuten pölytys ja maaperän toiminnot, ovat hyötyjä, jotka mahdollistavat elämän maapallollamme. Luonnolla on myös olemassa itseisarvo, joka ei riipu siitä, hyödyttääkö sen olemassaolo ihmisiä vai ei.
Elonkirjo hyödyttää ihmistä monin eri tavoin
RUOKAVALIO. Monimuotoisuus monipuolistaa kasviperäistä ruokavaliotamme. Ilman hyönteisten tarjoamia pölyttäjäpalveluita se olisi yksipuolinen ja koostuisi lähinnä viljasta ja perunasta.(3)
MIKROBISTO. Monimuotoisuudesta on hyötyä ihmisen mikrobistolle. Tarvitsemme elonkirjoa myös kehossamme, sillä yksipuolinen mikrobisto altistaa matala-asteiselle tulehdukselle, tyypin 2 diabetekselle sekä sydän- ja verisuonitaudeille. Lisäksi se heikentää immuunipuolustusta. Rikas mikrobiomi taas ehkäisee allergioita ja astmaa.(4)
PSYYKKINEN HYVINVOINTI. Tutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia siitä, että luonto edistää psyykkistä hyvinvointiamme. Monimuotoisuuden vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin on kuitenkin tutkittu toistaiseksi melko vähän.(5)
ESTEETTISET JA KONKREETTISET HYÖDYT. Luonto tuottaa myös esteettisiä hyötyjä, esimerkiksi hoidetut perinnemaisemat tai meriluonnon tarjoamat kokemukset. Lisäksi luonto tarjoaa konkreettisia hyötyjä, kuten sieniä, marjoja, villiyrttejä, kalaa ja riistaa.(6)
LIIKETOIMINTA. Yrittäjille monimuotoisuuden hyödyt näyttäytyvät monin tavoin. Esimerkiksi maanviljelijä hyötyy pölytyspalveluista ja maaperän eliöistä, kun taas matkailupalveluiden tuottajalle monimuotoiset luontoympäristöt ovat liiketoiminnan elinehto.(3,5)
Luonto pyrkii pysymään tasapainossa, ja kohdatessaan muutoksia se hakeutuu tasapainoa kohti. Elonkirjon yksipuolistuminen horjuttaa tätä tasapainoa ja heikentää resilienssiä eli muutoskestävyyttä. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on suuri uhka, jonka seurauksia emme osaa ennustaa. On esimerkiksi mahdotonta tietää, miten yhden lajin katoaminen vaikuttaa elonkirjon verkkoon. Tämän vuoksi on perusteltua ennemmin varjella luontoa köyhtymiseltä, kuin antaa lajien kadota ja odottaa, mitä tapahtuu.
Sign up to solve exercises
Ongelmallisia elonkirjon tarjoamista hyödyistä tekee se, ettei kukaan omista niitä. Koska esimerkiksi pölytyspalveluille tai luonnonkasvien hiilensidonnalle ei ole omistajaa, niille ei myöskään synny taloudellisia markkinoita. Koska monimuotoisuus on kaikkien hyödynnettävissä, se vähentää halua ponnistella elonkirjon säilymiseksi; koko ilmiö on vaikea kääntää liiketoiminnaksi. Vastuu elonkirjon vaalimisesta jää siis yhteiskunnille ja suurelta osin maanomistajille.(7)
Monimuotoisuus tuo tehoa kasvuun
Maatalousympäristössä monimuotoisuuteen on helppo vaikuttaa niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Moni viljelijä tekeekin jo erilaisia toimenpiteitä monimuotoisuuden lisäämiseksi ja vaalimiseksi tilallaan. Maatalousympäristön monimuotoisuutta ilmenee pientareilla, vanhoissa rakennuksissa ja pihapiireissä, luonnonhoitopelloilla, laidunnetuilla perinnemaisemilla sekä peltojen metsäsaarekkeissa. Elonkirjoa voi lisätä myös monipuolistamalla viljelykiertoa esimerkiksi kerääjäkasvien ja seosnurmien avulla.
Kuva 2. Nokkosperhonen vuohenputkella, hopeatäplä lennossa. Kuva: Marjo Aspegren.
Elonkirjoa voi lisätä myös niityillä, kivikasoilla, lahopuulla, risuaidoilla ja agrometsätalouden eri menetelmillä: pensasaidoilla, tuulensuojakujanteilla, suojakaistoilla, metsälaitumilla. Maaperän elonkirjoa nostavat pysyvästi muokkaamattomat kaistat joko petopenkkoina tai pientareina muuten viljellyllä alalla. Myös maaperäeliöiden monimuotoisuus on osa elonkirjoa.
Maaperän monimuotoisella eliöstöllä on ensisijaisen tärkeä rooli peltomaan toimintojen ylläpidossa.
Kun eliöstö on monimuotoinen, hajotustoiminta ja sitä kautta ravinteiden kierto toimivat aktiivisesti. Eliöstö hajottaa eloperäistä ainesta ja vapauttaa ravinteita kasveille, ja kasvit puolestaan tuottavat yhteyttäessään maahan hiiliyhdisteitä. Lisäksi maaperän vastustuskyky erilaisia tauteja ja ääriolosuhteita vastaan on sitä parempi, mitä runsaampaa monimuotoisuus on pellon pinnan alla.
Maanpäällisen ekosysteemin monimuotoisuus liittyy kiinteästi maanalaiseen monimuotoisuuteen. Kasvit elävät vuorovaikutuksessa muiden eliöiden kanssa. Eri kasvien lehdissä ja juuristossa elävät hyödylliset bakteerit ja sienet tuottavat yhdisteitä, jotka voivat parantaa kasvien puolustusta tai edistää niiden ravinteidenottoa(8). Esimerkiksi rhizobium-sukuun kuuluvat bakteerit voivat sitoa ilmasta typpeä, jota kasvit tarvitsevat kasvaakseen. Nämä typensitojabakteereiksi kutsutut eliöt elävät tiiviissä vuorovaikutuksessa joidenkin kasvien – kuten härkäpavun, herneen ja apiloiden – juuriston kanssa.
Kuuntele podcast Viljelykasvien monimuotoisuus tukee luonnon monimuotoisuutta.
Kuva 3. Monilajinen nurmi lisää monimuotoisuutta maan päällä ja alla sekä edistää hiilen varastoitumista maaperään. Kuva: Soja Sädeharju.
Monilajisuus antaa satovarmuutta vaihtelevissa olosuhteissa; jotkut lajit pärjäävät aina, vaikka toisille olosuhteet olisivat epäsuotuisat. Nurmiseoksessa mukana olevat palkokasvit houkuttelevat pölyttäjiä ja tarjoavat niille ravintoa(9). Palkokasvien on todettu myös antavan sadonlisää nurmiseoksessa(10). Maailmanlaajuisesti katsottuna agrometsätalouden toimenpiteet, joissa puustoa yhdistetään maanviljelyyn, ovat merkittäviä monimuotoisuuden ja viljelyvarmuuden lisääjiä(11,12).
Jenan yliopistossa Saksassa on tutkittu luonnon monimuotoisuuden vaikutuksia pitkään. Katso video aiheesta (8:55).
Monimuotoisuuden vaikutuksia satoon
Monimuotoisuus parantaa pölytyspalveluita ja tuholaisten hallintaa, maaperän viljavuutta ja ravinnekiertoa sekä vedenhallintaa(13).
Mitä enemmän monimuotoisuutta maan pinnan alla ja päällä on, sitä vakaammin ja paremmin maa kestää erilaisia ulkoisia muutospaineita ja uhkia(13).
Seoskasvustot tuottavat parempia satoja kuin yksipuoliset viljelykasvit, sillä samassa viljelmässä kasvavat kumppanuuskasvit tukevat toistensa kasvua. Vanha esimerkki on aurankukan vehnän kasvua edistävä vaikutus(8).
Pölyttäjien monimuotoisuus edesauttaa hyviä satotasoja(14).
Hyönteismonimuotoisuus voi vähentää kasvintuholaishyönteisten aiheuttamia vahinkoja - luontaiset viholliset pitävät tuholaiskantoja kurissa(15).
Monilajisten nurmien on todettu tuottavan suurempia satoja kuin lajistoltaan yksipuolisten(9,16).
Monimuotoisuuden tuoma sadonlisä on havaittavissa myös silloin, kun rehusadon määrä painotetaan sen laadulla(12,16).
Kuuntele podcast toiminnallisesta monimuotoisuudesta: Toiminnallinen monimuotoisuus pitää luonnonkoneiston käynnissä.