Yritystoiminnan perusedellytyksenä on huolehtia kannattavuuden, maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden toteutumisesta jatkuvasti. Maatilayrityksen taloudellinen menestyminen on kannattavuuden varassa, mutta maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden on oltava osaltaan tasapainossa, jotta yrityksen toiminta voi jatkua.
Maatalousyrittäjä joutuu itse vastaamaan useista rooleista yrityksessään. Yksi keskeisimmistä on talousjohtajan rooli, jossa vastuualueena on talouden johtamisen ja koko yrityksen kokonaisuuden hallinta.
Maatalousyrittäjällä pitää olla käytettävissä kaikki yritykseen kertyvä tieto, josta hänelle avautuvat tutkittaviksi talouden realiteetit, tuotannon tasot sekä tehokkuus, toimintaympäristön mahdollisuudet, uhat ja yritykseen vaikuttavat riskit. Yrittäjä ei pysty tukeutumaan päätöksenteossaan kerättyyn tietoon, jos tietoa ei ole, tai se on hajanaista. Yrityksessä dataa kerätään monesta eri lähteestä ja kilpailukyky määrittyy sen mukaan, miten datavirroista kyetään saamaan olennainen tieto irti. Kun tähän yhdistetään toimintaympäristön jatkuva muutos, tarvitaan yhä parempia keinoja sekä osaamista ennakoida tulevaa ja kykyä ohjata liiketoimintaa strategian edellyttämään suuntaan.
Mitä on kilpailukyky?
Kilpailukyky on taitoa tuottaa satoa pienemmillä kustannuksilla suhteessa muihin tuottajiin tai saavuttaa suurempi kokonaistuotto samoilla kustannuksilla. Se voi olla myös kyky reagoida muita paremmin markkinoiden muutoksiin. Uudistavan viljelyn näkökulmasta hyvä kilpailukyky pitää sisällään resilienssin eli kyvyn kestää muutoksia ja sopeutua niihin.
On ymmärrettävää, että kaikille maatalousyrittäjille numerot ja talousasiat ylipäätään eivät ole se mielekkäin osuus yritystoiminnassa. Tällöin taloushallinto kannattaa ulkoistaa ja pohtia muutoinkin ketterää talouden seurantaa sekä suunnittelua. Parhaiten se toteutuu yhdessä viljelijää tukevan asiantuntijatiimin kanssa, jonka muodostavat esimerkiksi kirjanpitäjä, talouden sekä tuotannon asiantuntija ja strategian johtamisen asiantuntija. Talous ja tuotanto sekä yrityksen kehittäminen eivät voi olla irrallaan toisistaan, niitä pitää ajatella kokonaisuutena ja hyödyntää siinä jokaiseen osa-alueeseen keskittynyttä asiantuntemusta. Yhdessä tiimin kanssa sparraten talouden ja yrityksen johtamisen osaaminen kehittyy ja innostuminen lisääntyy. Talouden johtamisesta on tehtävä mielekästä.
Usein pienet päätökset tilan jokapäiväisissä töissä voivat vaikuttaa huomattavasti taloudelliseen lopputulokseen. Katso video Tuomas Näppilän tilalta ja pellon muokkaustavan muutoksen vaikutuksesta viljelykustannuksiin.
Video: Nurmen päättäminen kevytmuokkauksella (02:33)
Yksi talouden johtamisen tavoitteista on elää yrityksen tulevaisuutta. Tällöin on pyrittävä näkemään, miltä yritykseni talous eri mittarein arvioituna näyttää huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa, seuraavalla tilikaudella tai 5–10 vuoden päästä. Tulevaisuutta pitää lisäksi hahmottaa eri skenaarioiden kautta, koska epävarmuuden vallitessa ei voi tietää, mikä skenaarioista toteutuu tai on edes todennäköisin. Liiketoiminnan strategia elää rinnakkain talouden analyysin kanssa, ja historiasta kertyvä yrityksen toteutunut tieto toimii kompassina ja antaa lähtöarvot simuloinneille.
On esimerkkejä yrityksistä, jotka tekevät jatkuvasti skenaariolaskentaa. Sen avulla yrittäjä pystyy tietyn olosuhteen toteutuessa tekemään oikeat liikkeet ja saamaan tästä taloudellista hyötyä. Skenaarioiden laatimiseen käytetty aika ja raha tulevat moninkertaisesti takaisin.
Maatalousyrittäjän työ on vaikeaa ilman mittareita. On tiedettävä, mitä tavoitellaan, millä keinoilla tavoitteeseen on mahdollisuus päästä sekä miten matkan toteutumista ja onnistumista on mahdollista seurata.
Pitkän aikavälin tavoite pohjautuu useimmiten strategiaan, josta johdetaan seurattavat mittarit. Kokonaisuutta seurataan mahdollisimman reaaliaikaisella kirjanpidolla ja budjetti tukee rinnalla tulevien aikajaksojen maksuvalmiuden ennustamisessa.
Talousjohtajan rooli on siis muutakin kuin pelkkää lukujen tarkastelua. Siinä korostuu yrityksen näkeminen kokonaisuutena, jossa talous- ja reaaliprosessit ovat kytkeytyneenä toisiinsa. Asioita tarkastellaan myös eri aikaväleillä. Toisaalta seuraamme menneen toiminnan tuloksellisuutta, tarkastelemme talouden nykytilaa ja skenarioimme tulevaisuutta. Kun ryhtyy katsomaan omaa maatilayritystään tämän tyyppisesti kokonaisvaltaisesta näkökulmasta, lisää merkittävästi todennäköisyyttä, että yritykselle asetetut tavoitteet toteutuvat. Lisäksi työ mielenkiintoisuudessaan on palkitsevaa ja opettaa paljon.
Kuva 4. Taloutta johdetaan kolmessa aikaulottuvuudessa: menneessä ajassa, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Kuva: Ari Nopanen, ProAgria 2020.
Nykyhetkessä keskeistä on kassanhallinta sekä tuloksen kertyminen. Jokaisella yrityksellä kertyy kassaan rahaa erilaisten tuottojen kautta. Kassan suuruus riippuu valitusta tuotantosuunnasta, tehokkuudesta, resursseista, toimintaympäristön tilanteesta, tukikertymästä sekä taseesta. Näiden lisäksi kassan suuruuteen vaikuttaa myös se, miten tuotot ja kustannukset ajoittuvat. Ajoittuminen on oleellista kassanhallinnan kannalta. Jos tuotot ja kustannukset ajoittuvat eri aikaan, voi syntyä maksuvalmiuskriisi, vaikka toiminta olisi sinällään taloudellisesti kestävää.
Taseen osalta on merkityksellistä, kuinka paljon se sisältää omaa sekä vierasta pääomaa ja ovatko aiemmat tilikaudet tuottaneet voittoa vai tappiota. Tärkeää on tarkastella oman ja vieraan pääoman suhdetta esimerkiksi omavaraisuusasteen avulla.
Yrityksen toimintaan vaikuttavien kustannusten tunteminen on ratkaisevan tärkeää, koska ne muodostavat perustan taloudellisten päätösten tekemiselle. Tieto siitä, mikä osa toiminnasta on kannattavaa, mikä heikosti kannattavaa ja mikä tappiollista, auttaa yrityksen kehittämisessä sekä toiminnan suunnittelussa.
Kaikki vaiheet liittyvät kiinteästi toisiinsa
Tilikauden aikana ja sen päättyessä on mahdollisuus tarkastella taloutta esimerkiksi kannattavuuslaskelmilla sekä tuotantokustannuslaskelmilla. Tulevaa tilikautta suunnitellaan budjetoinnin avulla yhdistettynä toiminta- tai tuotantosuunnitelmaan. Pidemmän aikavälin suunnittelu yhdistetään strategiaan sekä eri skenaarioihin. Kyseessä on yrityskokonaisuus, jossa tuotanto, talous ja johtaminen kulkevat käsi kädessä.
Kannattavuus, maksuvalmius ja vakavaraisuus
Pitkällä aikavälillä taloudellisen menestymisen perusedellytys on tuotantotoiminnan kannattavuus, joka tuo tarvittavaa tulorahoitusta yrityksen toimintaan. Yrityksen kannattavuus vaikuttaa tulorahoitukseen, joka on maksuvalmiuden keskeinen tekijä.
Kannattavuus = yrityksen kyky tuottaa tuottoja enemmän kuin kuluja eli kaikilla aikaansaaduilla tuotoilla on kyettävä kattamaan kaikki tuotantokustannukset
Maksuvalmius = yrityksen tulojen riittävyys menojen hoitamiseen lyhyellä aikavälillä
Vakavaraisuus = yrityksen taloudellinen asema pitkällä aikavälillä. Sillä tarkoitetaan oman ja vieraan pääoman suhdetta, joka kuvaa pitkän tähtäyksen maksuvalmiutta.
Tulorahoitus = tuloista vähennetään menot, korkomenot sekä verot
Omavaraisuusaste = oman ja vieraan pääoman suhde
Kuva 5. Kannattavuudella tarkoitetaan sitä, että kokonaistuotoilla kyetään kattamaan kaikki tuotantokustannukset. Kuva: Ari Nopanen, ProAgria 2020.
Kokonaistuotot saadaan kertomalla tuotemäärä tuotteesta saatavalla hinnalla. Näiden lisäksi tuotoissa otetaan huomioon muun muassa tuet. Kustannukset puolestaan saadaan kertomalla käytetty panosmäärä panoshinnalla. Kannattavuus rakentuu yrityksen tuottavuudesta sekä hintasuhteesta. Ne yritykset, jotka toimivat tehokkaasti, pystyvät tuottamaan saman tuotemäärän pienemmällä panosmäärällä tai samalla panosmäärällä suuremman tuotemäärän. Hyvä tuottavuuden taso on tärkeä edellytys kannattavalle toiminnalle. Yrittäjä pystyy omalla toiminnallaan vaikuttamaan paljon tuottavuuteen ja sitä kautta kannattavuuteen.
Hintasuhteessa on kyse siitä, ovatko tilalle ostetut tuotantopanokset kuten rehut tai lannoitteet edullisia tai kalliita suhteessa tuotteesta saatavaan hintaan. Jos hintasuhde on huono eli tuotantokustannukset nousevat, mutta tuotteiden hinnat eivät nouse, heikentää se suoraan kannattavuutta. Hintasuhteiden muutokset muuttavat myös panosten optimaalista käyttöä ja käyttömäärää. Yrittäjä voi vaikuttaa hintasuhteeseen muiden muassa neuvottelutaidoillaan eli millä hinnalla hän pystyy ostamaan tuotantopanoksia yritykseensä. Myös suurempi tilakoko vaikuttaa osaltaan hintasuhteeseen. Suuremmalla tuotantomäärällä ja tuotteiden laadulla on mahdollisuus saada parempaa tuotteen hintaa ja toisaalta suuret panosmäärien ostot laskevat yksikköhintaa. Yrittäjällä on kuitenkin vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa hintasuhteeseen kuin tuottavuuteen ja tuotannon tehokkuuteen.
Maksuvalmius
Maksuvalmiudessa on kysymys yrityksen tulojen riittävyydestä menojen hoitamiseen lyhyellä aikavälillä. Kun maksuvalmius on kunnossa, yrityksen rahat riittävät maksuvelvoitteiden kattamiseen joka hetki. Lyhyellä aikavälillä hyvä maksuvalmius on kannattavuutta tärkeämpi tekijä. Hyvä maksuvalmius varmistaa ostopalveluiden hyödyntämisen.
Kuva 6. Maksuvalmius mahdollistaa ostopalveluiden käytön äkilliseenkin tarpeeseen. Kuva: Eliisa Malin.
Vakavaraisuus
Vakavaraisuus kuvaa yrityksen rahoitusta pitkällä aikavälillä. Sillä tarkoitetaan oman ja vieraan pääoman suhdetta, joka kuvaa pitkän aikavälin maksuvalmiutta. Omalla pääomalla tarkoitetaan omistajan yritykseensä sijoittamia varoja. Yrityksen ulkopuolisilta tahoilta saatavaa lainarahoitusta kutsutaan vieraaksi pääomaksi tai velaksi. Mitä vakavaraisempi yritys on, sitä enemmän sillä on omaa pääomaa suhteessa lainattuun. Vakavaraisuuden arvioinnissa on otettava huomioon, että heikko tai voimakkaasti vaihteleva kannattavuus edellyttää periaatteessa korkeampaa vakavaraisuutta kuin hyvä tai tasainen kannattavuus. Vakavaraisuutta voidaan parantaa lisäämällä kannattavaa toimintaa tai hidastamalla liian nopeaa yrityksen kasvattamista. Myös oman pääoman lisäys esimerkiksi yksityissijoituksen kautta lisää vakavaraisuutta.
Tulorahoitus
Tulorahoituksella tulisi voida kattaa lainan lyhennysmenot, yksityistalouden kulutusmenot, sekä investoinnit ja arvonlisäveron tilitys. Mitä heikommin yritys kannattaa, sitä vähemmän se tuottaa tulorahoitusta ja sitä huonommaksi sen maksuvalmius jää. Tällöin yritys tarvitsee ulkopuolista rahoitusta ja velkaantuu, mikäli omistajilla ei ole varaa lisäsijoituksiin. Yrityksen velkaantuminen heikentää sen vakavaraisuutta, mutta vakavaraisuuttakin heikentävä investointi on joskus perusteltu.
Talouden suunnittelu
Kuva 7. Talouden suunnittelua ja seurantaa on mahdollista tehdä usealla eri tavalla. Tutuin on varmasti maatalouden tilinpäätöksen yhteydessä laadittu verotuksen 2-lomake. Tuloslaskelma antaa näkemyksen yrityksen kannattavuudesta ja budjetti maksuvalmiudesta. Maatalouden verotuksessa on mahdollisuus hyödyntää eri keinoja maatalouden tuloksen muokkaamiseksi, kuten tasausvaraus ja poistot. Tuloslaskelmassa huomioidaan myös poistot, joita ei makseta kassasta ulos, sekä varastojen ym. muutos. Budjetissa ja yleisesti maksuvalmiuslaskelmassa seurataan rahan liikettä kassaan ja sieltä ulos. Budjetti on tärkein etenkin lyhyen aikavälin talouden suunnittelun sekä seurannan apuväline. Kuva: Ari Nopanen, ProAgria 2020.
Tunnuslukujen laskeminen
Kannattavuuden, maksuvalmiuden sekä vakavaraisuuden tunnuslukuja saa helposti laskettua esimerkiksi kaikille tutun maatalouden verotuksen 2-lomakkeen tiedoista seuraavien laskukaavojen avulla:
Voit laskea oman maatilayrityksesi vastaavat tunnusluvut viimeisimmältä toteutuneelta tilikaudelta ja tämän jälkeen vielä kahdelta edeltävältä tilikaudelta. Näin saat näkymän 3 vuoden aikajaksolta siihen, miten yrityksesi talous on kehittynyt keskeisten tunnuslukujen osalta. Jatka talouden seurantaa aina tilikauden päättymisen jälkeen ja pyri tiivistämään tahtia siten, että teet jatkossa tarkastelun esimerkiksi kolmen kuukauden välein.
Investointien merkitys
Kehittäminen ja liiketoiminnan suuntaaminen tarkoittavat usein investointeja. Jos yrityksen talouden nykytila on hyvällä tasolla, on uuteen tuotantosuuntaan tai toimialaan suuntaaminen riskittömämpää kuin tilanteessa, jossa vakavaraisuus on heikko ja maksuvalmiutta ei ole. Hyvä taloudellinen asema antaa mahdollisuuden toteuttaa pieniä investointeja tulorahoituksella, ja rahoittajat suhtautuvat myötämielisesti isompiinkin investointeihin. Jos pitkän aikavälin investointisuunnitelmasta luovutaan tai pidättäydytään investoinneista, nousee investoitavien kohteiden määrä väistämättä jossain vaiheessa hallitsemattomalle tasolle. Maatalousyrittäjän kannattaakin suunnitella huolella jokainen investointi, laskea investoinnin vaikutukset maksuvalmiuteen ja kannattavuuteen, sekä budjetoida tulo- ja menovirrat investointihetkellä ja sen jälkeen.
Kuva 8. Jos investointi tai muu suurempi hankinta näyttää eri lähtökohdista ja laskelmilla tarkasteltuna järkevältä sekä pääsääntöisesti yrityksen kannattavuutta parantavalta, tehdään lopullinen investointipäätös. Muissa tapauksissa on järkevintä siirtää investointia myöhempään ajankohtaan tai luopua siitä kokonaan. Kotieläimet tuovat monta hyötyä maatilalle, mutta investoinnit täytyy harkita tarkkaan. Kuva: Eliisa Malin.
Investointien suunnitteluun on varattava riittävästi aikaa
Investoinnin tavoitteena pitää olla järkevä takaisinmaksuaika ja kaikkien investointien peruslähtökohtana on laaja suunnittelu, johon käytetään riittävästi aikaa. Riskianalyysit on laadittava kattaviksi ja etsittävä hinta- sekä tuotantomuuttujien rajat, joiden puitteissa maksuvalmius ja tulos voi liikkua taloudellisen tilanteen vaarantumatta. Ennen lopullista investointipäätöstä on yrittäjän pysähdyttävä pohtimaan omia tuntemuksiaan.
Myös rahoittajat ja muut yhteistyökumppanit arvioivat yrittäjän kykyjä laajenevan yksikön johtamisessa. Investointiprosessin läpivienti, toiminnan käynnistäminen ja sen jälkeinen yritystoiminnan johtaminen usein entiseen tuotantoon verrattuna moninkertaisessa tuotannossa ei ole aina helppoa.
Investointilaskentamenetelmät
Investointien taloudellisen analyysin keskeisiä työkaluja ovat investointilaskelmat. Ne ovat laskelmia, joiden avulla vertaillaan investointivaihtoehtojen edullisuutta, toteuttamiskelpoisuutta ja riskiä. Laskelmien tavoitteena on tuottaa tietoa investointipäätösten tekemiseen. Laskelmia on olemassa monenlaisia, mutta tässä käsitellään kolmea yleisintä ja laskennallisesti helpointa. Investoinnin nykyarvon ja sisäisen korkokannan menetelmissä tarvitaan diskonttaustekijöitä, joita on valmiiksi taulukoitu eri korkokannoilla ja ajanjaksoilla. Asiantuntijoilla on käytettävissään erilaisia työkaluja sekä laskentaohjelmia, joilla eri investointien kannattavuutta voidaan vertailla sekä laatia toteutettavasta investoinnista liiketoimintasuunnitelma, jolla haetaan muun muassa investointiin liittyvää rahoitusta ELY-keskuksista ja edelleen pankeilta.
Investoinnin takaisinmaksuaika
Takaisinmaksuaika on konkreettinen laskentamenetelmä määritettäessä investoinnin rahoituksellisia seuraamuksia. Takaisinmaksuajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka kuluessa investoinnin hankintameno saadaan investoinnin tuottamilla tuloilla katetuksi. Takaisinmaksumenetelmä vaatii, että yrittäjä asettaa takaisinmaksuvaatimuksen, jonka toteutettavan investoinnin on täytettävä. Investointikohde on hyväksyttävissä, jos takaisinmaksuaika on lyhyempi kuin asetettu takaisinmaksuvaatimus.
Esimerkki. Ostetaan uusi kone, jonka hankintameno on 40 000 €. Koneen taloudellinen käyttöaika on 10 vuotta, jonka lopussa koneen jäännösarvoksi arvioidaan muodostuvan 5 000 €. Takaisinmaksuvaatimukseksi koneelle asetetaan 8 vuotta. Hankitun koneen arvioidaan tuottavan vuosittain 5 000 € nettotulon.
Koneen takaisinmaksuaika muodostuu takaisinmaksuvaatimuksen mukaiseksi, sillä hankintameno ja nettotulojen summa ovat samansuuruisia 8 vuoden aikana (hankintameno 40 000 € = nettotulojen summa 40 000 €). Investointia voidaan pitää toteuttamiskelpoisena. Jos takaisinmaksuvaatimus olisi kahdeksaa vuotta lyhyempi, investointikohde ei olisi asetettujen tavoitteiden mukaisesti hyväksyttävissä.
Investoinnin nykyarvo
Investoinnin nykyarvomenetelmä ottaa rahan aika-arvon huomioon, sillä nykyarvomenetelmässä perusajatuksena on muuttaa investoinnin aiheuttamat eriaikaiset tulot ja menot laskentakoron avulla yhteismitallisiksi samaan ajankohtaan. Tulot siirretään diskonttauksen avulla yleensä investointiajankohtaan, jotta niitä voidaan tarkastella menojen kanssa rinnakkain. Tällöin tulot ja menot ovat suoraan verrannollisia keskenään.
Esimerkki. Puimurin hankintameno on 100 000 €, nettotulot ensimmäisinä 5 vuotena vuosittain 25 000 € ja laskentakorkokantana käytetään 5 tai 10 %.
Puimurin hankinta olisi kannattavaa 5 % laskentakorkokannalla, koska investoinnin nykyarvo on positiivinen noin 8 200 euroa. Mutta jo 10 % korkokannalla nykyarvo muuttuu negatiiviseksi noin 5 200 euroa, jolloin investointi muuttuu kannattamattomaksi.
Nykyarvomenetelmän mukaan investointikohteiden välinen edullisuusjärjestys määräytyy nykyarvon suuruuden perusteella. Eri investointikohteiden tuottamia nykyarvoja kannattaakin tarkastella rinnakkain ennen varsinaisen investointipäätöksen tekemistä. Investoinnin nykyarvo ilmaisee samalla suoraan investoinnilla saatavan lisän yrityksen arvoon (taseeseen).
Investoinnin sisäinen korkokanta
Investoinnin sisäistä korkokantaa laskettaessa etsitään sellaista korkoa, jolla diskontatun investoinnin nettotulojen nykyarvo on investoinnin hankintamenon suuruinen. Tällöin investoinnin nykyarvo on siis nolla. Sisäisen korkokannan menetelmän mukaan investointi on hyväksyttävä, jos sisäinen korkokanta on vähintään tuottovaatimukseksi asetetun laskentakorkokannan suuruinen. Tämä investointilaskentamenetelmä tuottaa tulokseksi prosenttiluvun ja huomioi rahan aika-arvon.
Esimerkki. Sisäisen korkokannan laskeminen tuottaa manuaalisesti vaikeuksia, mutta tyydyttävään tarkkuuteen päästään kokeilemalla. Edellä nykyarvon yhteydessä käsitellystä puimurin hankinnan esimerkistä saamme suoraan sisäisen korkokannan laskentaan tarvittavat tiedot.
Nykyarvo on 5 % korkokannalla positiivinen, jolloin voidaan päätellä, että sen sisäinen korkokanta on yli 5 %. Mutta 10 % korkokannalla nykyarvo on negatiivinen, jolloin sisäinen korkokanta sijoittuu 5–10 % välille. Jos investoinnille asetettu tuottovaatimus on likimain samansuuruinen, voidaan investointia pitää kannattavana.
Rahoituksen riskit hallintaan
Suuremmissa investoinneissa maksuvalmiuden suunnittelu ja budjetointitarve korostuvat. Keskeisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi se, mihin kannattaa investoida ja mihin ei, kuinka kauan investointia voidaan hyödyntää, mitkä ovat investointikustannukset, kuinka paljon investointi vaikuttaa tuloihin ja menoihin investoinnin aikana sekä sen jälkeen, ja mitä rahoitusta kannattaa käyttää.
Rahoitusriskien hallinnassa on oleellista neuvotella investoinnin rahoitus hyvissä ajoin ennen investoinnin aloittamista. Yleensä rahoituksessa kannattaa ottaa hieman ylimääräistä puskuria ennalta arvaamattomien vastoinkäymisten varalle. Yrityksen kasvu ja tuotannon ylösajo investoinnin jälkeen maksavat aina, ja oppirahojakin joudutaan maksamaan.
Koneinvestoinneissa käytetään usein leasing-rahoitusta, eikä konetta välttämättä missään vaiheessa hankita tilan omistukseen. Tällöin konehankinta kasvattaa käyttömenoja, kun taas ostaminen vaikuttaa taseeseen.
Hyvä strategia kantaa notkahdusten ylitse
Maatilayrityksen kasvuun, investointeihin, tuotantosuunnan muutoksiin sekä uuteen liiketoiminta-alueeseen siirtyminen aiheuttaa usein ”kuoleman laakson vaiheen”. Se tarkoittaa noin 1–3 vuoden notkahdusta yrityksen tuotannossa, taloudessa sekä usein myös yrittäjän jaksamisessa. Moni yritys ajautuu notkoon tyypillisesti kiivaan kasvun tähden, investointivaiheen aikana tai muutostilanteissa. Myös siirtymä uudistavan viljelyn toimenpiteisiin voi aiheuttaa tilapäisen notkahduksen, mutta maan kasvukuntoon panostaminen maksaa itsensä takaisin tulevina vuosina. Notkahdus on mahdollista välttää hyvällä strategialla ja suunnittelulla.
Epävarmuuden huomioiminen on talouden suunnittelussa tärkeä elementti, koska tuloja, joiden saavuttamiseksi tehdään mahdollisesti investointeja, ei voida ennustaa tarkasti. Riskienhallinta on tärkeää varsinkin laajentamisen jälkeistä ajanjaksoa silmällä pitäen.
Kuva 9. Hyvätkään suunnitelmat eivät aina auta, vaan ennakko-odotukset voivat olla liian korkealla, aikataulu pettää, tai hyvät ja motivoituneet työntekijät voivat jäädä löytymättä. Yllätyksiltä ei aina voi välttyä. Kuva: Eliisa Malin.
Taloussuunnittelussa tulee huomioida investointipäätösten pitkälle tulevaisuuteen ulottuva vaikutus, mikä aiheuttaa käytettävissä olevien tietojen ennustettavuuden heikkenemistä lyhyen tähtäyksen suunnitelmiin verrattuna. Epävarmoissa olosuhteissa yrittäjä ei voi toimia niin tehokkaasti kuin varmuuden vallitessa. Investointipäätökset sitovat yrityksen voimavaroja pitkäksi aikaa, ja virheellisestä päätöksestä saattaa aiheutua huomattavia tappioita.
Talouden kehitystä on mahdollisuus ennakoida budjetoinnin ja simuloinnin avulla, sekä tehdä varautumissuunnitelma, jolla notkahduksesta on mahdollisuus selvitä pienin kivuin. On myös niitä esimerkkejä yrityksistä, joissa notkahdusvaihe on jäänyt pysyväksi olotilaksi, ja yritys ei pääse koskaan suunnitellulle kehittymisen uralle ja strategisiin tavoitteisiin. Pahimmassa tapauksessa maksuvalmius menee niin heikoksi ja taseen varat on kulutettu siten, että yritys ajautuu saneeraukseen tai konkurssiin.
Peilistä katsoi aamulla johtaja, huomasitko?
Viljelijä johtaa yritystään päivittäin, usein tätä asiaa tunnistamattaan. Jatkuva kiireen tuntu, vapaa-ajan puute, virhekustannukset ja henkilöstön tyytymättömyys ovat ensimmäisiä oireita johtamisen haasteista. Päätösten käytäntöön viemisen vaikeus, yrityksen kehittämisen suunnan puuttuminen, maatilaympäristön epäsiisteys sekä muutos- ja shokkitilanteisiin varautumattomuus ovat kauaskantoisempia oireita.
Järjestelmällisellä johtamisella on saatu huomattavasti parempia taloudellisia tuloksia aikaan: työn tehokkuus on noussut, henkilöstö on viihtynyt työssään sekä ponnistanut yhteisten tavoitteiden eteen ja myös riskienhallinta on kehittynyt.
Johtamistyölle on varattava aikaa mieluiten kello 8–16 väliltä. Talouden hallinnan välineeksi kannattaa myös ottaa kaksinkertainen kirjanpito. Yrittäjän tai yrittäjäpariskunnan työkyky ja ammattitaito ovat kuitenkin maatilan tärkeimmät resurssit. Hyvin tehty strategiatyö huomioi yrittäjien resurssit ja voimavarat tavoitteiden asettamisessa, sekä antaa mahdollisuuden optimoida onnellisuutta ja elämää.
Opi lisää kokonaisvaltaisesta tilanpidosta
Holistic Management® eli kokonaisvaltainen tilanpito on maatilojen johtamisjärjestelmä, joka tarjoaa konkreettisia välineitä maatilan toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen tilannetajuisesti. Sen avulla voi integroida kestävän kehityksen eri osa-alueet osaksi maatilan päivittäistä toimintaa. Kokonaisvaltaisen tilanpidon menetelmiä on hyödynnetty ympäri maailmaa jo yli 50 vuotta. Niitä kehitetään jatkuvasti vastaamaan viljelijöiden muuttuvia tarpeita. Kokonaisvaltainen tilanpito on joustava johtamisjärjestelmä, joka hyödyntää paikallisia resursseja ja luo hyvinvointia paikallisyhteisölle. Kyseessä on viljelijäjohtoinen ja viljelijän tarpeista lähtevä suunnitteluprosessi, joka nostaa ihmisen keskiöön.
Maan kasvukunnon parantamisen ja peltojen kunnostuksen taloudellinen merkitys
Maan kasvukunnon parantamiseen tähtäävät toimenpiteet sekä investoinnit ovat uudistavan viljelyn tärkeimpiä suunniteltavia sekä laskettavia asioita. Pellon hyvä peruskunto on lähtökohta tavoiteltavalle sadon määrälle ja laadulle. Maan kasvukuntoa pitää voida johtaa, kuten muutakin yritystoimintaa.
Tutustu maan kasvukunnon johtamiseen MAANEUVO muistikortin avulla.
Maan kasvukunnon parantamisen keskeisiä investointeja ovat muun muassa ojituksen kunnostus, johon voivat sisältyä piiriojat, salaojitus, säätö- tai altakastelusalaojitus, jonka kautta peltoa kuivatetaan tai kastellaan. Viljelyn tehostamisen ja tiivistämisen vähentämiseksi lohkojen yhdistämisellä sekä muotoilulla on mahdollisuus saada viljelyn taloudellisuutta kehitettyä monestakin näkökulmasta. Viljavuusarvojen parantamisella sekä multavuuden nostamisella orgaanisen aineksen lisäyksen kautta, maan muokkaustavan valinnalla sekä tiivistymien korjaamisella vaikutetaan tuottavuuden kehittymiseen nopeasti. Eri toimenpiteiden toteutus tarkoittaa investointeja suurempiin ja pienempiin kohteisiin. Taloudelliset vaikutukset riippuvat myös siitä, käytetäänkö omaa konekantaa vai urakoitsijaa. Kaikki vaikutukset voidaan onneksi laskea ja arvioida niiden toteuttamisen taloudellinen hyöty sekä toteutusjärjestys.
Maan kasvukunnon parantamisen taloudellisia vaikutuksia on helpoin suunnitella sekä analysoida katetuottolaskelmaan pohjautuen, jonka peruskaava on alla olevan mukainen. Siinä taloutta voidaan arvioida yhtä hehtaaria kohden sekä koko peltoalaa kohden.
Esimerkkinä salaojitus
Esimerkiksi salaojituksen kannattavuutta ja takaisinmaksuaikaa määritettäessä lasketaan ensin valitun salaojituskohteen kokonaiskustannusarvio ja kustannus hehtaaria kohden. Usein salaojitukseen on mahdollisuus saada myös investointitukea, joka voidaan vähentää kokonaiskustannuksesta. Yleensä kannattaa kuitenkin laskea kustannukset ilman avustuksen osuutta sekä se huomioituna. Tällöin pystytään paremmin arvioimaan investoinnin riskiherkkyyttä.
Kun hehtaarikohtainen kustannus on selvillä, jaetaan se valitulla takaisinmaksuajalla. Salaojitus vaikuttaa parhaimmillaan useiden kymmenien vuosien ajan, mutta lähtökohtaisesti takaisinmaksua on tarpeen arvioida esimerkiksi sen mukaan, kuinka pitkän laina-ajan rahoittaja myöntää investointiin. Jos oletetaan, että salaojituksen kustannus on 3 500 euroa hehtaarilta ja sitä maksetaan takaisin 15 vuotta, rasittaa se tuotantokustannusta noin 270 euroa vuodessa hehtaaria kohden, kun huomioidaan lisäksi lainan korkokustannus.
Salaojitus vaikuttaa suuresti pellon tuottokykyyn maan rakenteen, vesitalouden, töiden ajoittamisen, päällekkäisajon ja tiivistymisriskin vähentymisen seurauksena. Lisäksi peltolohkon nettoviljelyala kasvaa salaojituksesta riippuen noin 5–10 prosenttia. Satopotentiaalin kasvu voidaan arvioida katelaskelman tuottoihin, ja potentiaali todennäköisesti kehittyy jakautuen useammalle vuodelle. Salaojitus vähentää myös kustannuksia, koska salaojituksella voidaan lohkokokoa ja -muotoa kehittää, ajosuuntia muuttaa ja tehostaa koneiden käyttöä. Usein salaojituksella voidaan vähentää myös muiden tuotantopanosten käyttöä. Kaikki kustannussäästövaikutukset arvioidaan ja sijoitetaan katelaskelmaan joko muuttuvien, työ- tai kiinteiden kustannusten riville. Tämän jälkeen nähdään, maksaako salaojitus itsensä takaisin ja kuinka nopeasti. Sen jälkeen voidaan tehdä vielä lopullinen päätös investoinnista sekä kilpailuttaa tarvikkeet ja urakoitsijat.
Muita pellon kunnostukseen liittyviä investointeja
Vastaavalla tavalla kuin salaojitusinvestointi voidaan myös muiden maan kasvukuntoon vaikuttavien investointien tai toimenpiteiden kannattavuutta sekä takaisinmaksua laskea. Näitä ovat esimerkiksi jankkurointi, levikepyörien hankinta, maanmuokkauskaluston uusinta, peltolohkojen yhdistäminen, valtaojien putkitus, kasvinvuorotuksen lisääminen sekä peltoliikenteen ja logistiikan suunnittelu.
Ensin arvioidaan toimenpiteen kustannukset kokonaistasolla sekä jyvitettynä hehtaaria kohden. Tästä jatketaan arvioimaan tuottovaikutuksia ja vastaavasti mahdollisia kustannussäästöjä. Jos tuoton lisäykset ja kustannussäästövaikutukset ovat suuremmat kuin toimenpiteen tai investoinnin vuosikohtainen hehtaarikustannus, on hankinta järkevä. On tärkeää muistaa, että lähes kaikkien maan kasvukunnon parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden toteutuksen ja vaikuttavuuden välillä on viivettä useampikin vuosi ja nopeita voittoja ei välttämättä saavuteta lyhyellä aikavälillä. Sen takia investointien ym. kustannukset ovat suuri rasite toteutuksesta 1–5 vuoden aikavälillä, josta eteenpäin saadaan merkittäviä pitkäkestoisia positiivisia taloudellisia vaikutuksia.
Purola ja Lehtonen(1) ovat tutkimuksessaan laskeneet maan tiivistymien korjaamisen taloudellista kannattavuutta. Tutkimuksessa toteutettujen laskelmien perusteella peltojen saneerauksen avulla maatilan vuosittainen katetuotto (30 vuoden ajanjaksolla keskimäärin) voi nousta 18 €/ha. Täten saneerausinvestoinnin nettonykyarvo on 2,7 prosenttia ja kokonaistuotanto 3 prosenttia korkeampi kuin ilman saneerausta. Maan tiivistymisen korjaaminen maksaa siis itsensä takaisin, mutta kasvintuotannon suhteellisen heikon kannattavuuden takia saneerausinvestoinnin takaisinmaksuajat ovat pitkiä. Keskimäärin ne vaihtelevat 8–11 vuoden välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että saneerauksen tehnyt viljelijä saa investointikustannukset ja alkuvaiheen tulonmenetykset kiinni vasta 8–11 vuoden kuluttua verrattuna tilanteeseen, jossa ei saneerata. Oletuksena oli 30 prosentin sadonalennus pellon tiivistymisen vuoksi.
Ylipäänsä suurien satojen tuottaminen ei onnistu ilman, että maan kasvukunto ja rakenne ovat kunnossa. Investoinnin kannattavuus määräytyy pitkälti siitä, miten peltoja viljellään maanparannustoimenpiteiden jälkeen ja kuinka hyvin parantunut tuotantopotentiaali hyödynnetään. Viljelyn monipuolistaminen voi pitää yllä tai parantaa maan kasvukuntoa ja olla toimiva riskien hajautuskeino, jos kasvit ovat riittävän erilaisia.
Sign up to solve exercises
Vuokrapellot ja tilusjärjestelyt
Vuokramaat
Vuokrapeltojen osuus Suomen peltoalasta on suuri (noin kolmannes) ja maatalouden rakennemuutoksen myötä yhä kasvava. Lopettavien maatilojen maat eivät aina tule myyntiin, vaan pellot vuokrataan usein jopa tunnesyistä. Vuokranantajina voivat toimia yksityishenkilöiden lisäksi kuolinpesät, perikunnat, yhtymät tai yhtiöt.
Suomessa peltojen vuokrasopimusten pituus voi olla kaikkea vuoden mittaisesta sopimuksesta aina pidempiin, jopa 20 vuoden sopimuksiin saakka. Harmillisen yleiset lyhyet vuokrasopimukset ovat ongelma peltojen kasvukunnon näkökulmasta, sillä ne eivät motivoi viljelijää pellon kasvukunnon ylläpitoon tai peltojen perusparannukseen.
Ojitusten korjaaminen, kalkitukset ja muut perusparannustoimet jäävät vuokramailla omistettua peltoa useammin tekemättä. Viljelijä näkee, että lyhyiden vuokrasopimusten takia perusparannustoimista hyötyy maanomistaja. Peltoihin investoiminen satotason kasvattamiseksi ja pellon kasvukunnon parantamiseksi pelottaa, koska pellon hallinnan jatkumisesta ei ole takeita.
Peltolohkojen perusparannustoimet ovat kuitenkin pellon kasvukunnon ja sadontuottokyvyn kannalta avainasemassa. Siksi kannattaa pyrkiä mahdollisimman pitkiin vuokrasopimuksiin. Vuokraneuvotteluissa pitää nostaa esiin perusparannustöihin liittyvät kulut, mutta myös niiden hyödyt peltomaalle ja ympäristölle. Vuokraaja ja vuokranantaja voivat laatia yhteisiä pellon kunnostukseen liittyviä tavoitteita. Vuokranantajan olisi hyvä huomioida vuokraajan tekemät parannustyöt vuokrasopimuksen pituudessa ja vuokran tasossa.
Lisälukemista vuokrapelloista: TEHO Plus -hankkeen julkaisu 4/2013: Huolehdi pellostasi – vinkkejä vuokranantajalle ja vuokralaiselle.
Tilusjärjestelyt
Peltojen hyvää hoitoa häiritsee usein niiden hankala sijainti tilakeskukseen nähden. Pirstoutunut, huono tilusrakenne ja maatalouden rakennemuutos hankaloittavat maatilojen kehittymistä ja pinta-alojen kasvattamista. Tätä kautta huonolla tilusrakenteella on vaikutus peltojen kasvukuntoon ja tuotannon kannattavuuteen.
Tilusjärjestely on edelleen harvoin käytetty keino, jolla voidaan kehittää nykyistä maatilojen tilusrakennetta ja kehittää maankäyttöä. Viljelyä voitaisiin helpottaa huomattavasti kokoamalla viljelijän hajallaan sijaitsevat lohkot yhtenäisemmiksi ja tuomalla ne lähemmäs tilan talouskeskusta. Lohkokoon kasvun ansiosta uutta teknologiaa pystytään hyödyntämään entistä paremmin. Se helpottaa muun muassa automaattiohjauksen ja täsmäviljelyn käyttöönottoa.
Tilusjärjestelytoiminta vaatii huolellista yhteistyötä maanomistajien, eri järjestöjen, alueen asukkaiden, urakoitsijoiden sekä viranomaisten kanssa. Järjestelystä saadut hyödyt näkyvät maatiloilla nopeasti.
Luonnon monimuotoisuus voi kärsiä, kun pientareiden ja sarkaojien määrä vähenee. Toisaalta tilusjärjestelyn yhteydessä voidaan perustaa esimerkiksi kosteikkoja tai muita suojelualueita. Omat vaikeutensa järjestelyyn tuovat myös kasvinsuojelun riskit, kuten hukkakauran esiintyminen. Omien puhtaiden peltojen vaihtaminen naapurin hukkakauraisiin peltoihin ei ole helppo päätös ja se voi pahimmillaan estää esimerkiksi siemenviljan tuotannon jatkamisen.
Ympäristöhyötyjä tulee näistä haasteista huolimatta joka tapauksessa esimerkiksi säästyneiden hiilidioksidipäästöjen ansiosta. Liikenneturvallisuus paranee, kun hitaita ajoneuvoja on tiellä vähemmän. Ympäristöhyödyt saavutetaan paremmin hoidettujen peltojen kohentuneen kasvukunnon kautta. Samalla viljelijä säästää kuluissa huomattavasti, kun lohkot ovat lähempänä talouskeskusta. Parhaimmillaan tilusjärjestelystä tulee pitkäaikainen hyöty luonnolle ja viljelijälle.
Tilusjärjestelyssä on syytä tutkia tarkkaan sen mahdolliset vaikutukset peltotukiin ennen kuin järjestely lyödään lukkoon.
Lohkojen vaihtaminen
Aina ei sopivaa lohkoa ole vuokrattavana tai ostettavana. Tilusjärjestelyt vaativat paljon sopimuksia ja suunnitelmia, eivätkä ne sovellu nopeaksi ratkaisuksi.
Monesti ratkaisuksi riittää lohkojen vaihto. Lohkojen vaihto on helppo ja nopea keino helpottaa tilusrakennetta. Sopimus syntyy yleensä hyvässä sovussa ja se voidaan tarvittaessa purkaa helposti. Lohkojen vaihto on hallinnollisesti kevyt tapa saada viljelykset oikean tyyppisille maille tai lähemmäksi talouskeskusta.
Kuva 10. Mika ja Eliisa Malin viljelevät kauraa, ruista ja palkokasveja Vihdissä. Tilalle on saatu laiduntavia eläimiä lainaamalla hiehoja naapurin lypsykarjatilalta. Kuva: Eliisa Malin.
Meillä Vierelän luomutilalla Vihdissä tuotettiin laajamittaisesti valkosipulia elintarvikkeeksi ja tarkastetuksi istukkaaksi aina vuoteen 2013 asti. Tilallamme ei tuolloin ollut riittävästi sopivia lohkoja erikoiskasvien tuotantoon. Onneksi saimme järjestymään lohkonvaihdon naapurimme kanssa. Naapurilla oli hieno hietamaa jokirannassa, jolloin valkosipulille tärkeä kastelukin järjestyi. Vaihdossa hän sai hyviä viljamaita kauempaa tilakeskuksestamme. Nykyisin kyseiset rantalohkot ovat meidän omistuksessamme naapurin lopetettua viljelyn. Uusi yhteistyön muoto lähitilojen kanssa on eläinten lainaaminen. Hiehot pääsevät laitumille ja me saamme tilallemme laidunnuksen hyödyt.
– Maanviljelijä Eliisa Malin, Vierelän luomutila, Vihti