Tässä osiossa selvitetään, millaisia mahdollisuuksia siirtyminen vaikuttavuusperusteiseen terveydenhuoltoon tarjoaa kaikille terveydenhuoltojärjestelmän toimijoille. Tässä osiossa kerrotaan myös, mitä muutoksia toimijoilta edellytetään.
Strategisten päätösten tekijänä on useimmiten julkinen hallinto, kuten virkamiehet ja poliitikot. Julkisella hallinnolla on käytössään tehokkaimmat keinot laajamittaiseen terveydenhuoltojärjestelmän ja väestöterveyden parantamiseen. Siirtymä vaikuttavuusperusteiseen terveydenhuoltoon ei onnistu ilman menojen, korvausten ja julkisten hankintojen uudelleenkohdistamista. Monet uudet ja innovatiiviset alat, kuten digiterveys (engl. ”digital health”), ilmentävät edelleen terveydenhuollon nykyistä painopistettä, eli reaktiivista sairauksien hoitoa. Näin ollen toimialojen tuotteet keskittyvät pääasiassa sairauksien hallintaan niiden ehkäisyn sijaan. Tämä on ymmärrettävää, koska nykyinen suoriteperusteinen järjestelmämme palkitsee innovaattoreita sairauksien hoitamisesta, ei niinkään ennaltaehkäisystä.
Tässä kaaviossa ennaltaehkäisyn rahoittamiseen sisältyy erilaisia ehkäiseviä terveydenhuoltopalveluja, muun muassa kouluterveydenhuolto. Toteaminen tarkoittaa samaa kuin diagnosointi. (Sairauksien) hallinnalla tarkoitetaan hoitoa ja kuntoutusta. Luvut ovat Yhdysvalloista.
Järjestelmätason muutos
Parempi väestöterveys hyödyttää valtiota merkittävästi pitkällä aikavälillä. Terveemmät kansalaiset ovat onnellisempia ja tuottavampia, mutta myös aktiivisia toimijoita yhteisössään. Paras tapa käsitellä väestöterveyden kaltaisia monimutkaisia asioita on lähestyä asioita järjestelmällisesti ja harjoittaa laajaa yhteistyötä julkisen hallinnon toimijoiden välillä. Julkinen sektori on yhä kiinnostuneempi ilmiöpohjaisesta tavasta lähestyä julkishallinnon kysymyksiä, jossa ylitetään siilorajat ja tehdään toimialojen välistä politiikkaa ja budjetointia yhteisen haasteen (ilmiön) ratkaisemiseksi.
Ylätasolla yhteiskuntatieteilijät ja päättäjät ovat jo soveltaneet kokonaisvaltaisia lähestymistapoja terveydenhuoltoon ja väestöterveyteen. Yksi näistä on terveyden huomioiminen kaikessa julkisessa päätöksenteossa (engl. ”Health in All Policies”, HiAP), eli lähestymistapa, jossa jokaista päätöstä arvioidaan sen kansanterveydellisten vaikutusten kautta. Esimerkiksi kaupunginvaltuusto voi arvioida polkupyöräväyliin sijoittamisen terveyshyötyjä ja lainsäätäjä säätää haittaveroja, joilla pyritään sokerin tai transrasvojen kulutuksen vähentämiseen.
Terveydenhuoltojärjestelmät hyötyvät yhteiskuntakeskeisistä suunnittelumenetelmistä, jotka ottavat ongelmanratkaisuprosessissa huomioon yhteiskunnan edut laajemmin. Tällainen lähestymistapa ottaa alusta asti huomioon kansalaisten voimaannuttamisen, julkiset tilat, kansanterveyden, tasa-arvon ja koko maapallon tarpeet.
Yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi nousee resurssien kohdentaminen. Tällä hetkellä OECD-maat kohdentavat alle 3 % terveysmenoistaan väestöterveyteen ja ehkäisytoimiin, vaikka jopa 80 % ennenaikaisista sydänsairaus-, aivohalvaus- ja diabeteskuolemista voitaisiin estää keskittymällä niihin liittyviin riskitekijöihin, kuten tupakointiin, kehnoon ruokavalioon ja liikkumattomuuteen (joista molemmat liittyvät lihavuuteen), liialliseen alkoholinkäyttöön ja kontrolloimattomaan verenpainetautiin. Ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa voisikin verrata turvavyöpakkoon, jota nykyään pidetään itsestäänselvyytenä turvavyön osoittauduttua erittäin tehokkaaksi vammojen ja kuolemien ehkäisijäksi.
Vaikuttavuusperusteisessa terveydenhuollossa lisäresursseja ohjattaisiin nykyisellään heikosti rahoitettuihin ehkäiseviin palveluihin, jolloin saatettaisiin löytää myös uusia rahoituslähteitä. Esimerkkinä tästä on aiemmin tällä kurssilla käsitelty innovatiivinen rahoitusratkaisu nimeltään vaikuttavuusinvestoiminen.
Parhaiden käytäntöjen jakaminen, asteittainen kehitys ja teknisten innovaatioiden käyttöönotto eivät riitä. Tarvitaan radikaalejakin järjestelmätason innovaatioita, jotta vaikuttavuusperusteisen terveydenhuollon mahdollisuudet saadaan hyödynnettyä. Muutoin terveydenhuoltojärjestelmän nykyistä kestämätöntä suuntaa voi olla vaikea muuttaa. Muutos edellyttää riskinottoa ja valtavan määrän opettelua. Vaikuttavuusperusteinen terveydenhuolto on edelleen melko uusi ala, ja tarve lisätutkimukselle on suuri. Maksajien ja koko ekosysteemin on investoitava resursseihin, joita vaikuttavuusperusteisen lähestymistavan kokeilut, hyötyjen selvittäminen ja parhaat käytännöt edellyttävät. Julkisen hallinnon itsestäänselvänä tehtävänä on käydä vuoropuhelua sidosryhmien kanssa, edistää ja tukea yhteistyötä sektorien ja alueiden välillä, viestiä vaikuttavuusperusteisuudesta ja jakaa riskit ekosysteemin kanssa.
Vaikuttavuusperusteinen terveydenhuolto edellyttää ennen kaikkea, että terveydenhuollon sidosryhmät ja terveysalan johtajat omaksuvat uuden ajattelutavan. Varsinkin monitarpeiset potilaat törmäävät usein joustamattomaan hoitomalliin, joka ei ota huomioon potilaan yksilöllisiä hoitotavoitteita. Syynä tähän on terveydenhuollon nykyinen volyymiperusteinen ja järjestelmälähtöinen toimintamalli. Vaikuttavuusperusteisessa järjestelmässä potilaat ovat aktiivisia toimijoita, jotka tekevät päätöksiä omasta terveydestään. Lisäksi järjestelmän palvelut on suunniteltu asiakaskeskeisesti, niin että ne täyttävät palveluiden käyttäjien tarpeet ja odotukset ja saavuttavat näin parhaat mahdolliset hoitotulokset.
Tulevaisuuden terveydenhuoltojärjestelmässä tarvitaan vastuullista johtajuutta, joka huomioi lukuisten sidosryhmien – myös terveydenhuollon ammattilaisten – tarpeet. Tällainen horisontaalinen johtaminen edellyttää nöyryyttä ja johtamistavan muuttamista määräävästä kysyväksi sekä luottamusta, innovaatiota ja yhteistyötä painottavaksi.
Kun tuottavuuden sijaan korostetaankin vastuullisuutta, painopiste siirtyy tuloksiin ja yhteiskunnallisen tason vaikuttavuuteen. Tällöin koko terveydenhuoltojärjestelmän voimaannuttama ekosysteemi (mukaan lukien maksajat, palvelutuottajat, innovaattorit, kansalaisjärjestöt ja kansalaiset) alkaa etsiä parhaita ratkaisuja yhteisesti määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun vaikuttavuusperusteisen terveydenhuollon periaatteet otetaan käyttöön ja kannustimet asetetaan oikein, terveydenhuoltojärjestelmästä tulee itsekorjautuva, jolloin esimerkiksi innovaatiot alkavat keskittyvät vaikuttavuuteen pelkän palvelutuotannon tehokkuuden sijaan. Ilmiö tunnetaan nimellä prosessioppiminen.
Oppimista on tapahduttava kuitenkin myös yksilötasolla. Koulutusjärjestelmässä meneillään oleva innovaatioaalto on kiinnostava myös terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta. Viime vuosina esimerkiksi massiiviset avoimet verkkokurssit (MOOC-kurssit) ovat demokratisoineet oppimista maailmanlaajuisesti ja herättäneet runsaasti huomiota, kun kurssien tuottajina ovat toimineet muiden muassa Coursera ja MIT–Harvard edX. Muutoksessa on tärkeintä pitää huoli siitä, että terveydenhuollon ammattilaisten koulutus heijastaa muuttuvaa ympäristöä ja vastaa elinikäisen oppimisen tavoitteisiin.
Organisaatiotaso, roolit ja keskeiset vastuualueet
Koska terveydenhuoltoon osallistuu lukuisia sidosryhmiä, olemme jaotelleet organisaatiot niiden toiminnan ja tehtävän mukaisesti:
1) Maksajat
, joiden vastuulla on yksilöiden terveydenhuollon rahoittaminen. Suomen nykyisessä järjestelmässä kunnilla on keskeinen rooli terveydenhuollon rahoittamisessa ja terveydenhuollon laadun, myös väestön terveystulosten, varmistamisessa.
2) Tuottajat
, joiden vastuulla on tarjota ja kehittää terveyspalveluja kansalaisille.
3) Ratkaisuekosysteemi, joka tässä asiayhteydessä tarkoittaa kansalaisjärjestöjä, lääkeyhtiöitä, diagnostiikka- ja terveysteknologian tarjoajia, startup-yrityksiä ja muita tärkeitä ratkaisujen tuottajia.
1) Maksajat
Maksajalle vaikuttavuusperusteisen terveydenhuollon selvin hyöty syntyy kustannussäästöistä. Tarkemmin sanottuna maksajat maksavat hyvistä tuloksista, kuten terveemmästä väestöstä tai paremmasta sairauksien hallinnasta eivätkä niinkään palveluista ja liiketoimista, joiden vaikutus on vähäinen.
Tämän hyödyn saamiseksi maksajien (kuten Suomen kuntien, jatkossa hyvinvointialueiden) on tartuttava toimeen. Maksajien on omaksuttava ennakoiva järjestäjärooli ja ohjattava järjestelmää kestävämpään suuntaan. Se edellyttää sidosryhmien välistä yhteistyötä sekä terveydenhuollon koko ekosysteemiä koskevia selkeitä ja yhteisesti määriteltyjä tavoitteita. Alusta- ja jakamistalousajattelu tarjoavat hyödyllisen tavan lähestyä resurssien optimoimista ja ohjaamista alueiden ja sektorirajojen yli. Maksajien on omaksuttava johtajan rooli, sillä heillä on valta tehdä muutoksia kestävällä tavalla.
Jos maksajat alkavat edistää palkkio- ja tietorakennetta, joka ohjaa kaikki sidosryhmät keskittymään vaikuttavuutta lisääviin toimiin, palvelu- ja ratkaisutuottajille syntyy painetta kehittää strategioita, jotka eivät perustu perinteiseen kustannussäästöajatteluun vaan mukautuvat uusiin, tuloksiin perustuviin ansaintamalleihin.
Hankintojen ja yhteistyömallien tarkoituksenmukaisuutta on niin ikään pohdittava. Tarkasteluun olisi hyvä ottaa esimerkiksi sellaiset uudet ideat ja innovaatiot kuin tulosperusteiset hankinnat, innovaatiokumppanuudet ja tulosperusteiset rahoitussopimukset.
Hankinta- tai korvausmallin valinnassa maksajien kannattaa soveltaa tuloslähtöistä ajattelua. Jos ongelma on tuttu ja suppea ja siihen on jo olemassa tekniikoita tai ratkaisuja, perinteinen hankintaprosessi soveltuu tarpeeseen hyvin. Kuitenkin mitä uraauurtavampia asioita ollaan tekemässä ja mitä radikaalimpia innovaatioita ratkaisut vaativat, sitä enemmän tarvitaan tutkimusta, kokeiluja ja yhdessä luomista.
Seuraavassa on esimerkkejä hankinta- tai kumppanuustyökaluista, joita voidaan hyödyntää maksajien tarpeiden mukaisesti.
Asteittainen innovointi
on sarja pieniä parannuksia tai päivityksiä, jotka kohdistuvat olemassa oleviin tuotteisiin, palveluihin, prosesseihin tai menetelmiin. Asteittaisen innovoinnin myötä tehdyt muutokset tähtäävät yleensä olemassa olevan prosessin tai palvelun ja sen tehokkuuden parantamiseen.
Esimerkki:
Perinteiset julkiset tarjouskilpailut
uusimpien hoitovälineiden hankinnassa
Tekninen innovointi
on prosessi, jossa kehitetään ja toteutetaan uusia ideoita, kuten tuottavuutta lisäävää teknologiaa. Tekninen innovointi vähentää tuotantokustannuksia tai tuottaa lisäarvoa. Pienemmät tuotantokustannukset voivat olla seurausta tuotantoprosessien tehostumisesta ja digitalisaatio voi esimerkiksi vähentää potilasvahinkoja.
Esimerkki: Innovatiiviset julkiset hankinnat (esimerkiksi innovaatiokumppanuusmalli), joilla kehitetään uutta teknologiaa julkisen sektorin tarpeisiin.
Markkinainnovointi
tarkoittaa kohdemarkkinavalikoiman ja markkinoiden palvelujen kehittämistä. Markkinainnovoinnilla viitataan esimerkiksi olemassa olevien hoitojen tai palvelujen tuottamiseen tulosperusteisesti, ei volyymiperusteisesti.
Esimerkki:
jossa useat organisaatiot jakavat riskit ja hyödyt keskenään.
Radikaali innovointi
keskittyy vallankumouksellisiin palvelumalleihin ja uusien kartoittamattomien markkinoiden synnyttämiseen. Toisin kuin asteittainen innovointi, radikaali innovointi korvaa olemassa olevat järjestelmät tai prosessit ja korvaa ne jollakin kokonaan uudella.
Esimerkki:
on innovatiivinen rahoitusrakenne, jossa yksityinen pääoma jakaa riskit ja tähtää myönteiseen muutokseen yhteiskunnassa, samalla kun se luo innovatiivisia, tulosperusteisia palvelumalleja yhdessä muiden tahojen kanssa.
Maksajille suunnattu ja hoidon laadun ja vaikuttavuuden parantamiseen tarkoitettu konkreettinen työkaluvalikoima voisi siis olla esimerkiksi tällainen:
Luo visio ja määritä väestöterveysstrategia
, jonka yksi olennainen osa on väestön jako eri ryhmiin (segmentointi). Esimerkki: koko väestö (alue), väestöryhmä (pitkäaikaissairaat) ja riskialtis väestöryhmä (henkilöt, joille todennäköisesti kehittyy pitkäaikaissairaus).
Hyödynnä dataa ja tietämyksen hallintaa
kerätessäsi tietoa näistä väestöryhmistä ja räätälöidessäsi palveluvalikoimaa väestöryhmien tarpeiden mukaan. Vaikuttavuusperusteista terveydenhuoltoa ei tietenkään toteuteta vain potilasdatan avulla – lisäksi tarvitaan laaturekistereitä ja yleisiä hoitostandardeja luvussa 2 ja 3 kuvatuilla tavoilla.
Kehitä portfolioita
– varmista, että koko väestölle tarjottavien yleisten terveyspalvelujen lisäksi on olemassa eri tarpeisiin sovitettuja palveluita. Tämä saadaan aikaan luomalla entistä räätälöidympiä hoitoketjuja ja täsmätoimenpiteitä tiettyjä potilasryhmiä varten.
Lisää ennaltaehkäisevän terveydenhuollon painoarvoa ja kohdenna siihen enemmän resursseja
, eli panosta tautien ehkäisyyn. Kokeile uusia vaikuttavuusperusteisia malleja, kuten tulosperusteisia hankintoja ja sopimuksia. Rahoita radikaaleimpien innovaatioiden pilotointia ja markkinoille saattamista vaikuttavuusinvestoimisella tai muilla innovatiivisilla rahoitusrakenteilla.
Lisää maksajien yhteistyötä
esimerkiksi poistamalla maksajien väliset tai alueelliset siilot, keskittymällä yhteiseen tehtävään (esimerkiksi pitkäaikaissairauksien estämiseen), yhdistämällä resursseja ja jakamalla tietoa. Yhteistyö kiihdyttää muutosta ja sen laajuutta sekä lisää innovaatioiden todellista arvoa.
Korosta tuottajan vastuuta tuloksista – digitaalisia ja edullisia palvelumalleja (kuten sosiaalisia reseptejä) innovoidaan paitsi julkisella sektorilla myös teknologiateollisuudessa ja kansalaisjärjestöissä. Julkisrahoitteisten palvelujen on pysyttävä yksityisen sektorin innovaatiokyvyn vauhdissa. Siksi tarvitaan uudenlaisia innovaatiotyökaluja ja entistä avoimempaa ja yhteistyösuuntautuneempaa asennetta, varsinkin resurssien rajallisuuden vuoksi.
2) Tuottajat
Tulevaisuudessa terveyspalvelujen tuottajista muodostuu alustoja, jotka ”omistavat koko potilaan”. Tuottajat voivat myös muodostaa kumppanuuksia alustojen kehittäjien kanssa ja tarjota modulaarisia palveluja, jotka tuottavat arvoa tietyllä spesifillä palvelualueella. Palveluiden modularisaatiossa suuret palvelukokonaisuudet pilkotaan pienempiin palvelumoduuleihin, jotka liittyvät toisiinsa vakioiduilla tavoilla. Näin palveluista voidaan koota asiakkaan tarpeita vastaava paketti.
Toisin sanoen tuottajat ovat vastuussa terveystuloksista, mikä on suuri muutos nykytilanteeseen verrattuna. Potilaan terveyden edistäminen on vaikuttavuusperusteisen terveydenhuollon edun mukaista, sillä parempi terveys vähentää pitkän aikavälin kokonaiskustannuksia: kun terveyspalvelutuottajia palkitaan tuloksista suoraan, tuottajilla on selkeä taloudellinen intressi kannustaa ihmisiä pitämään itsestään parempaa huolta.
Tulosperusteiset liiketoiminta- tai palvelumallit edellyttävät ekosysteemi- ja kansalaislähtöistä ajattelua. Koska kannustimet on kytketty väestötason terveystuloksiin, tuottajilla on selkeä syy pyrkiä jatkuvasti parantamaan terveystuloksia ja käyttämään kaikkein tehokkaimpia tapoja tautien ehkäisyyn ja hallintaan.
Koska elintapasairaudet ovat merkittävä kustannusten aiheuttaja ja koska ne vaikuttavat lukuisten ihmisten elämänlaatuun, tulevaisuuden terveyspalveluissa on huomioitava myös elintapojen muutoksen tärkeys. Palvelut ovat luonteeltaan kokonaisvaltaisia, ja tarjottu tuki tulee räätälöidä potilaiden elämäntilanteen mukaisesti, jolloin myös terveyden sosiaaliset tekijät otetaan huomioon.
Esimerkiksi käyttäytymisen muutos aloitetaan hyödyntämällä työkaluvalikoimaa, joka ulottuu tavanomaisia kliinisiä menetelmiä laajemmalle, eli mukana on myös terveysvalmennusta, verkossa annettavaa vertaistukea, sähköisiä muistutuksia ja jopa ruokakorin sisältöön vaikuttamista. Tulevaisuuden palvelutuottajaekosysteemissä saattaa näin ollen olla mukana uusiakin toimijoita, esimerkiksi ruokakauppoja ja kuntosaleja. Kuten maksajienkin tapauksessa, palvelutarjooman ja sen kohdistuksen tarkoituksenmukaisuus varmistetaan hyödyntämällä monitasoista strategiaa, joka kattaa koko väestön, väestöryhmän ja riskiryhmät. Näin huolehditaan myös siitä, että palvelut tuottavat maksajille, koko yhteiskunnalle ja ennen kaikkea kansalaisille mahdollisimman paljon arvoa.
On tärkeää muistaa, että elämäntapavalinnat ovat henkilökohtaisia ja huonon ruokavalion tai liikkumattomuuden aiheuttamat riskit ovat yhtäältä perinnöllisiä ja toisaalta yksilön omia valintoja. Ihmiset ottavat elämässään myös muita riskejä, esimerkiksi laskettelevat tai ajavat ylinopeutta, vaikka ovat täysin tietoisia niiden mahdollisista seurauksista. Tämä on tunnustettava, jotta ihmiset eivät kokisi tulevansa holhotuiksi. Holhoaminen ei tuota toivottua tulosta.
Food farmacy, Geisinger Health, USA
Palveluntuottaja Geisinger Healthin potilaat, joiden HBA1C-taso on korkeampi kuin 8 ja joiden ruokaturva on puutteellinen (eli joiden kotitalous ei kykene tarjoamaan riittävästi ruokaa kaikille perheenjäsenille terveen elämän mahdollistamiseksi) ohjataan osallistumaan Fresh Food Farmacy -ohjelmaan.
Ohjelmassa potilaat osallistuvat näyttöön perustuvaan diabeteksen itsehallintaohjelmaan ja heille tarjotaan erilaisia hyvinvointiohjelmia. Lisäksi potilaat saavat osallistua ilmaiseksi ravitsemusterapeuttien ja terveysvalmentajien vetämiin vuorovaikutteisiin ravitsemus- ja hyvinvointikoulutuksiin. Ohjelman kumppanit opastavat potilaita ruokakaupoissa ja opettavat ruoanlaittoa. Potilaat saavat viikoittain riittävästi elintarvikkeita, jotta he voivat valmistaa terveellisiä ja ravitsevia aterioita koko perheelle kahdesti päivässä viiden päivän ajan (10 ateriaa viikossa). Keskimäärin tämä tarkoittaa nelihenkisen, kaksilapsisen perheen ruokkimista.
Tähänastiset tulokset ovat olleet lupaavia: Pilottiohjelman korvaustiedoista käy ilmi, että pilottipotilaiden aiheuttamat kokonaiskustannukset pienenivät 80 %. Potilaskohtaiset vuosikustannukset laskivat 240 000 dollarista 48 000 dollariin ohjelman aikana.
Tulevaisuudessa perusterveydenhuollon tuottajilla tulee olemaan nykyistä enemmän moniammatillisia tiimejä, joiden tarkoitus on palvella eri kansalaisryhmiä, jotka puolestaan on muodostettu hoitotarpeiden perusteella. Hoito suunnitellaan aiempaa asiakas- tai potilaslähtöisemmin. Erityisesti tämä koskee potilaita, joilla on useita pitkäaikaissairauksia (esim. diabetes, sydänsairaus) ja ikääntyneitä potilaita, jotka tarvitsevat kohdennetumpia ja räätälöityjä palveluja. Parhaiden terveystulosten saavuttamiseksi eri potilasryhmiä palvelevat eri tiimit ja palvelumallit, joskus jopa eri toimipisteissä tai palvelukanavissa. Tiimejä ja palvelumalleja optimoidaan jatkuvasti hoitotulosten ja potilaan tarpeiden mukaisesti.
Digitalisaation ja massadatan ansiosta tuottajat voivat omaksua uuden roolin ja toimintamallin, jossa tuottaja on vastuussa kaikesta potilaan kanssa käytävästä vuorovaikutuksesta (vakuutuskattavuus, hoito ja hallinto). Jotta terveyspalvelutuottajat saavat täyden kuvan henkilön hyvinvoinnista ja terveydestä, niiden on yhdisteltävä vielä toistaiseksi siilojen hallussa olevia tietoja. Järjestelmien yhteentoimivuus onkin elintärkeää räätälöidympää, jopa ennakoivaa, terveydenhuoltoa tuotettaessa.
Terveydenhuollon tietojen ja kehittyneiden analytiikkatyökalujen yleistyvä käyttö voi ohjata palvelujen koordinointia – eli sitä, millaista hoitoa annetaan kenellekin ja miten. Vertikaalinen integraatio, jossa terveydenhuollon toimitusketjun eri tasot tekevät yhteistyötä, voi vähentää tuottajien kustannuksia sekä parantaa hoitotuloksia ja potilaskokemusta.
Tuloksiin perustuvat kannustimet voivat auttaa tekemään palvelujen tuottamisesta kokonaisvaltaista, kattavaa ja ihmiskeskeistä. Määritellyistä tulostavoitteista riippuu, otetaanko suun terveys osaksi hammassairauksien ehkäisyyn vai huonoon suun terveyteen liittyvien sairauksien ehkäisyyn tarkoitettuja integroituja palveluja.
Tulevaisuuden mahdollisia kehityskulkuja tarkasteltaessa yksi trendi erottuu selvästi: palvelutuottajat tulevat panostamaan entistä enemmän kokonaisvaltaisiin hoitomuotoihin. Näin ollen parempia terveystuloksia tullaan tuottamaan uusin tavoin, esimerkiksi paikallisia yhteisöjä aktivoimalla, terveellisen ruoan saatavuutta parantamalla ja aktiivista elämäntapaa tukemalla. Terveydenhuollon ulkopuolelle ulottuvista palveluista ja kumppanuuksista tulee tämän myötä keskeinen osa palvelutuottajan työkaluvalikoimaa.
Tulevaisuudessa perusterveydenhuollon tuottajilla tulee olemaan nykyistä enemmän moniammatillisia tiimejä, joiden tarkoitus on palvella eri kansalaisryhmiä, jotka puolestaan on muodostettu hoitotarpeiden perusteella. Hoito suunnitellaan aiempaa asiakas- tai potilaslähtöisemmin. Erityisesti tämä koskee potilaita, joilla on useita pitkäaikaissairauksia (esim. diabetes, sydänsairaus) ja ikääntyneitä potilaita, jotka tarvitsevat kohdennetumpia ja räätälöityjä palveluja. Parhaiden terveystulosten saavuttamiseksi eri potilasryhmiä palvelevat eri tiimit ja palvelumallit, joskus jopa eri toimipisteissä tai palvelukanavissa. Tiimejä ja palvelumalleja optimoidaan jatkuvasti hoitotulosten ja potilaan tarpeiden mukaisesti.
Digitalisaation ja massadatan ansiosta tuottajat voivat omaksua uuden roolin ja toimintamallin, jossa tuottaja on vastuussa kaikesta potilaan kanssa käytävästä vuorovaikutuksesta (vakuutuskattavuus, hoito ja hallinto). Jotta terveyspalvelutuottajat saavat täyden kuvan henkilön hyvinvoinnista ja terveydestä, niiden on yhdisteltävä vielä toistaiseksi siilojen hallussa olevia tietoja. Järjestelmien yhteentoimivuus onkin elintärkeää räätälöidympää, jopa ennakoivaa, terveydenhuoltoa tuotettaessa.
Terveydenhuollon tietojen ja kehittyneiden analytiikkatyökalujen yleistyvä käyttö voi ohjata palvelujen koordinointia – eli sitä, millaista hoitoa annetaan kenellekin ja miten. Vertikaalinen integraatio, jossa terveydenhuollon toimitusketjun eri tasot tekevät yhteistyötä, voi vähentää tuottajien kustannuksia sekä parantaa hoitotuloksia ja potilaskokemusta.
Tuloksiin perustuvat kannustimet voivat auttaa tekemään palvelujen tuottamisesta kokonaisvaltaista, kattavaa ja ihmiskeskeistä. Määritellyistä tulostavoitteista riippuu, otetaanko suun terveys osaksi hammassairauksien ehkäisyyn vai huonoon suun terveyteen liittyvien sairauksien ehkäisyyn tarkoitettuja integroituja palveluja.
Tulevaisuuden mahdollisia kehityskulkuja tarkasteltaessa yksi trendi erottuu selvästi: palvelutuottajat tulevat panostamaan entistä enemmän kokonaisvaltaisiin hoitomuotoihin. Näin ollen parempia terveystuloksia tullaan tuottamaan uusin tavoin, esimerkiksi paikallisia yhteisöjä aktivoimalla, terveellisen ruoan saatavuutta parantamalla ja aktiivista elämäntapaa tukemalla. Terveydenhuollon ulkopuolelle ulottuvista palveluista ja kumppanuuksista tulee tämän myötä keskeinen osa palvelutuottajan työkaluvalikoimaa.
Laajempi ekosysteemi
Terveydenhuoltobudjettien kohdistaminen uusille aloille, joilla on realisoimatonta arvopotentiaalia väestöterveyden näkökulmasta, luo uusia markkinoita hoitoinnovaatioille. Ekosysteemin toimijoille avautuu merkittäviä arvontuotantomahdollisuuksia tulosperusteisiin rahoitus- ja liiketoimintamalleihin siirryttäessä ja uusia ratkaisuekosysteemejä luotaessa (tässä viitekehyksessä ekosysteemi tarkoittaa avointa terveydenhuollon toimijoiden verkkoa, johon kuuluu terveyspalvelutuottajia, asiakkaita, kilpailijoita, valtion virastoja jne). Vaikuttavuusperusteinen terveydenhuolto luo uusia markkinoita, joita ei tällä hetkellä vielä täysin tunneta.
Konsulttiyritys PwC arvioi, että vuoteen 2030 mennessä maailman terveydenhuollon menoista 4,4 biljoonaa (4,4 tuhatta miljardia) dollaria siirtyy diagnostiikkaan, digiterveyteen ja edistyneisiin sairauksien ehkäisytapoihin ja että investoinnit räätälöityihin hoitoihin sekä sairauksia ehkäiseviin ja sairauksien varhaisvaiheiden lääkkeisiin kasvavat.
Myös tulevaisuuden kannalta merkitykselliset terveydenhuoltoekosysteemit kasvavat merkittävästi. Parempiin tuloksiin pyritään luomalla kumppanuuksia, joissa otetaan huomioon yhteisön alaryhmät, julkishallinto, yliopistot, työnantajat ja teknologiayritykset. Julkisen hallinnon roolina on ottaa käyttöön ohjaustapoja, kuten tulosperusteisia hankintoja, jotka rohkaisevat muutokseen.
Mitä yhtenäisemmässä rintamassa maksajat ja julkiset hallinnot eri puolilla maailmaa tukevat vaikuttavuusperusteista terveydenhuoltoa, sitä enemmän ratkaisuekosysteemiin kohdistuu painetta kehittää yhteistyöhön ja tuloksiin perustuvia hoitotapoja. Eräs houkutteleva mahdollisuus olisi keskittyä tiettyihin väestöryhmiin ja räätälöidä niille kokonaisvaltainen ratkaisuportfolio, joka tuottaa myös paremman käyttäjäkokemuksen. Yksi esimerkki tällaisesta palvelujen räätälöinnistä on palvelu nimeltä Suuntima. Suuntimaa ylläpitää Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, ja se koostuu kyselyistä, jotka potilas täyttää yhdessä lääkärin kanssa. Kysely auttaa potilasta ymmärtämään omaa sairauttaan ja parhaita tarjolla olevia hoitovaihtoehtoja, minkä lisäksi se auttaa lääkäriä ymmärtämään potilaidensa yksilöllisiä tarpeita.
Tuottajat saattavat keskittyä palvelemaan koko väestön tarpeita ja rakentamaan samalla kumppanuuksia vain tiettyihin väestöryhmiin keskittyvien alustayritysten kanssa. Esimerkiksi lääkeyritykset tai lääkintäteknologian alan yritykset voivat saada lisää liikevaihtoa laajentamalla ydinliiketoimintaansa (tuotemyynti) palvelulähtöisempään suuntaan ja muodostamalla tuloksiin perustuvia kumppanuuksia tuottajien kanssa (tai joskus jopa suoraan maksajien kanssa). Koska edellä mainitut yritykset kykenevät täydentämään tarjoomaansa yhteistyökumppaniensa ratkaisuilla sekä hyödyntämään maailmanlaajuista verkostoaan ja syvällistä tietämystään tietyistä sairauksista, niiden voi olla helppoa saavuttaa avainasema tulevaisuuden tulosperusteisilla markkinoilla.
Perinteisten tuottajien kilpailijoiksi ilmaantuu todennäköisesti myös uusia tulokkaita, kuten Amazonin tai Applen kaltaisia teknologiajättejä, jotka sijoittavat jo nyt merkittäviä summia terveydenhuoltoon liittyviin kehityshankkeisiin.
Syntymässä on myös uutta kuluttajasuuntautunutta digitaalista terveys- ja hyvinvointitarjontaa. Yhden kiinnostavan ratkaisuryhmän muodostaa digiterapiat, joihin kuuluu monenlaisia tuotetyyppejä. Näitä ovat älypuhelinsovellukset, puettavat laitteet ja etähoitoalustat. Kaikki nämä ratkaisut voivat parantaa kliinisiä tuloksia, mutta täyden hyödyn saamiseksi ne olisi otettava osaksi nykyisiä standardihoitomalleja. Vaikuttavuusperusteinen korvaus nopeuttaa näiden ratkaisujen käyttöä, sillä digitaalisuus tekee ratkaisuista helposti skaalautuvia ja erityisesti väestöterveyden edistämisessä kustannustehokkaita.
Myös kolmas sektori ja kansalaisyhteiskunta voivat olla johtavia toimijoita kansalaisten hyvinvoinnin turvaamisessa. Kolmannen sektorin organisaatiot järjestävät usein vertaistukea, joka on tärkeä osa nykyistä terveydenhuoltoa ja muuttuu vieläkin tärkeämmäksi vaikuttavuusperusteiseen terveydenhuoltojärjestelmään siirryttäessä. Kansalaisten osallistaminen auttaa maksajia ja tuottajia kehittämään merkityksellisiä ja kansalaiselle relevantteja terveyteen liittyvä hankkeita ja toimintatapoja sekä sitouttaa kansalaisia uusiin toimintamalleihin. Kolmannen sektorin organisaatioilla on tärkeä rooli varsinkin tapauksissa, joissa halutaan painottaa terveyden sosiaalisia tekijöitä. Uudet palveluinnovaatiot kuten ”sosiaaliset reseptit” muodostavat kentän, jolla kolmannen sektorin organisaatiot ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä ne tarjoavat yhteisöllisiä palveluja ja toimintoja, joita ei muuten olisi olemassa.
Jotta digitalisaatiosta saadaan kaikki hyöty irti, kolmannen sektorin organisaatioiden on harkittava kumppanuuksia ulkoisten organisaatioiden kanssa. Kolmannen sektorin organisaatioiden resurssit ovat kuitenkin rajallisia, joten niiden on varmistettava palveluiden vaikuttavuus kustannustehokkaasti. Tämä onnistuu hyödyntämällä avointa innovointia, monialaisia kumppanuuksia ja kansalaisten käytössä jo olevia viestintäkanavia, kuten sosiaalista mediaa ja tekstiviestejä.
3) Yksilöt
Terveydenhuollon ammattilaiset
Koronapandemian kaltaiset ennakoimattomat kriisit ovat vakava uhka terveydenhuoltojärjestelmille, sillä ne kasvattavat jo valmiiksi suuria rahoituspaineita ja kuormittavat julkisen hallinnon jo ennestään niukkoja resursseja. Terveydenhuoltojärjestelmillä ei ole riittävästi terveydenhuollon ammattilaisia eikä resursseja hoidon antamiseen nykyisellä tavalla, joten muutosta tarvitaan. Vallitseva kestämätön tilanne liittyy voimakkaasti tässä luvussa aiemmin kuvattuihin ilmiöihin, kuten lääkärien ja sairaanhoitajien työuupumukseen. Näiden haasteiden ratkaisemiseksi terveydenhuollon tuottaminen, esimerkiksi osaajien hallintaa ja henkilöstöhallintoa koskevat lähestymistavat, on suunniteltava kokonaan uudelleen.
Terveydenhuoltojärjestelmien on kannustettava terveydenhuollon ammattilaisia osallistumaan keskusteluun terveydenhuollon tulevaisuudesta ja edistämään hoitoa, joka on paitsi ihmiskeskeisempää myös vaikuttavuusperusteista. Ammattilaisten työ on ihmisläheistä, ja he ovat arvokkaita jäseniä myös innovaatioekosysteemissä. Antamalla tiimeille enemmän valtaa voidaan kiihdyttää ruohonjuuritason innovaatioiden syntyä. On kuitenkin pidettävä mielessä, että jos työnantajan – eli terveyspalvelutuottajan – kannustimet eivät ohjaa kohti vaikuttavuusperusteisia hoitomalleja, ammattilaisilla tuskin on mahdollisuutta ottaa näitä uusia malleja käyttöön.
Vaikuttavuusperusteisen terveydenhuollon tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että resursseja siirretään matalan vaikuttavuuden hoidosta korkean vaikuttavuuden hoitoon.
Hollantilaisen kotihoitoyhtiö Buurtzorgin menestystarina on hyvä esimerkki siitä, miten hoitajille annettavat lisävaltuudet johtavat paitsi hoitotulosten paranemiseen ja kustannustehokkaampaan toimintaan myös työnantajan ja asiakkaan tyytyväisyyden lisääntymiseen. Sama pitää paikkansa mitä todennäköisimmin myös muilla terveydenhuollon aloilla ja muiden ammattiryhmien osalta.
Buurtzorg ja itseohjautuvat tiimit
Buurtzorg Netherlands työllistää yli 10 000 sairaanhoitajaa ja avustajaa 850:ssä itseohjautuvassa 5–12 ammattilaisen tiimissä, jotka tarjoavat monenlaista henkilökohtaista, sosiaalista ja kliinistä hoitoa ja hoivaa asiakkaiden kotona tietyllä asuinalueella.
Jokainen tiimi on asiakkaiden ja mahdollisten asiakkaiden tavoitettavissa päivittäin vuorokauden ympäri ja jokaiselle tiimille opetetaan, miten työt voidaan järjestää niin, että asiakkaat, lääkärit ja sairaalat ovat jatkuvasti saavutettavissa. Asiakkaan ei palvelun käyttäjäksi rekisteröidyttyään enää tarvitse sopeutua jatkuvasti vaihtuviin hoitajiin ja suuren organisaation oikkuihin, vaan asiakasta hoitaa periaatteessa aina sama pieni ammattilaisten joukko (1–5 henkilöä). Tarkoituksena on yhdistää potilaiden ja ammattilaisten etu. Yhteistyö muiden asuinalueen ammattilaisten, kuten lääkärien kanssa on tärkeää. Buurtzorgin malli on tuonut myös kustannussäästöjä, sillä potilaat käyttävät vain 40 % hoidoista, joihin he ovat oikeutettuja – tavanomainen prosenttiosuus on 70 %.
Hoitotiimien hallintorakenne on kevyt, koska tiimien hierarkia on matala ja ne ovat itseohjautuvia. Tiimeillä on käytössään keskustoimisto, digitaalisia työkaluja ja valmentaja, joka ohjaa tiimiä parempaan yhteistyöhön.
Vaikka itseohjautuva työskentely ei sovi kaikille, Buurtzorgin henkilöstö on antanut yleiselle työtyytyväisyydelleen arvosanan 8,7 ja henkilöstön huomioimiselle arvosanan 9,5. Buurtzorg on voittanut Hollannin parhaan työnantajan palkinnon neljä kertaa vuodesta 2011 alkaen.
Terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat enemmän tietoa vaikuttavuusperusteisen terveydenhuollon paradigmasta ja uusimmista teknologisista innovaatioista voidakseen aktiivisesti osallistua vaikuttavuustavoitteen tukemiseen terveydenhuollon fokuksen siirtyessä volyymistä vaikuttavuuteen. Lisäksi tarvitaan laajempaa monialaista tiedonvaihtoa, sillä digitalisoitumisen myötä terveydenhuollon ammattilaiset joutuvat kosketuksiin uusien ammattiryhmien kanssa.
Vaikka uudet oppimistavat, kuten MOOC-verkkokurssit, tuovat uuden ja entistä tasa-arvoisemman opiskelun kaikkien ulottuville, samalla on entistäkin tärkeämpää varmistaa ammattilaisten jatkuva oppiminen ja sen vaatimien resurssien saatavuus. Kuten sanonta kuuluu, tieto on valtaa. Jos ammattilaiset eivät ymmärrä vallitsevien kehityskulkujen tai uusien mallien avainasioita, heidän on vaikeaa osallistua niitä koskevaan vuoropuheluun. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat kansalaisten ja potilaiden ohella terveydenhuoltojärjestelmän arvokkain osa, eikä heitä saa ohittaa. Tavoitteena tuleekin olla, että muutoksen ajureina toimivat kentällä työskentelevät edelläkävijät, joilla on riittävästi valtaa muutoksen alulle panemiseen ja tukemiseen.
Uusia terveydenhuollon ammattialoja (terveysvalmentaja, linkkityöntekijä)
OECD:n mukaan automaatio tulee johtamaan merkittäviin työvoimatarpeen mullistuksiin eri aloilla. Työntekijöiden korvautuminen koneilla vaikuttaa kuitenkin vähiten todennäköiseltä terveydenhuollossa. Siitä huolimatta terveydenhuollon työntekijät todennäköisesti kohtaavat muutoksia myös työnsä vaikeasti automatisoitavissa osissa, kuten luovassa päättelyssä ja sosiaalisessa älykkyydessä, tiimityöskentelyssä ja muissa pehmeissä taidoissa.
Digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuden parantaa hoitoa. Sen avulla tietojen käyttö tehostuu ja hoitotyöntekijät saavat tukea toistuvissa ja aikaa vievissä tehtävissä, kuten poikkeavien verikoetulosten tunnistamisessa ja monista lähteistä peräisin olevien potilastietojen yhdistelyssä. Koneoppiminen ja tekoäly ovat jo ihmistä parempia analysoimaan geenidataa tai esimerkiksi röntgenkuvia, mistä voi olla hyötyä hoitotyössä ja tutkimuksessa. On myös todennäköistä, että syntyy uusia ammatteja, jotka tulevat tukemaan muita terveydenhuollon ammattilaisia datan (esimerkiksi geenidatan) käytössä päivittäisessä hoitotyössä.
Tulevaisuudessa hoidon antajina ovat moniammatilliset tiimit, joiden jäseninä on lääkäreitä, sairaanhoitajia, hammaslääkäreitä, psykologeja, genetiikan asiantuntijoita, bioinformaatikkoja, sosiaalityöntekijöitä sekä täysin uusien ammattiryhmien edustajia, kuten terveysvalmentajia ja linkkityöntekijöitä. Muita todennäköisesti tarvittavia ammattilaisia ovat esimerkiksi hoito- tai palveluohjaajat (engl. ”case manager”). Heidän tehtävänään on yksilöllisesti räätälöidyn palveluvalikoiman optimoiminen ja aktiivinen yhteydenpito kansalaiseen tai potilaaseen. Esimerkiksi eräs yhdysvaltalainen sairausvakuutusyhtiö osoittaa jokaiselle asiakkaalle järjestelytiimin, joka on aktiivisesti yhteydessä asiakkaaseen ja järjestää palvelut siten, että hoitotulos on paras mahdollinen.
Linkkityöntekijät
Yksi esimerkki uudesta roolista terveydenhuollossa on niin sanottu linkkityöntekijä. Linkkityöntekijät tukevat potilaita ja motivoivat heitä hoitamaan pitkäaikaissairauksiaan ja parantamaan elämänlaatuaan. Ison Britannian Newcastlessa toimivan tulosperusteisella rahoitussopimuksella (Social Impact Bond) rahoitetun Ways to Wellness -ohjelman linkkityöntekijät tarjoavat pitkäaikaissairaille palveluja, joilla sairauksia voidaan hallita paremmin. Palveluissa potilaita kannustetaan
terveempiin elintapoihin, kuten liikunnan lisäämiseen, parempaan ruokavalioon, vähäisempään alkoholin kulutukseen ja tupakoinnin lopettamiseen
hakeutumaan sellaisten terveyspalvelujen piiriin, jotka tarjoavat hoitoa potilaan sairauteen
osallistumaan paikallisiin tukiryhmiin, jotka tarjoavat seuraa ja toimintaa
pyytämään apua huolta ja stressiä aiheuttavissa tilanteissa, kuten talousvaikeuksien kohdatessa.
Kansalaiset
Digitalisaatio muuttaa kansalaisten odotuksia. Sujuvista ja helposti saatavilla olevista digitaalisista palveluista on tullut arkipäivää, joten myös julkisrahoitteisilta palveluilta odotetaan samaa. Digitaitavien kansalaisten määrä kasvaa koko ajan, ja nykyään suurimmalla osalla kansalaisista on älypuhelin. Näin ollen digitaalisia palveluita voidaan käyttää terveydenhuollossa entistä enemmän. Viime aikoina koronakriisi on lisännyt digitaalisten terveysratkaisujen suosiota ja käyttöä kansalaisten keskuudessa. Tämä kuluttajakäyttäytymisen muutos mahdollistaa uudet palvelumallit, kuten ennakoivan etähoidon ja valmennuksen.
Tulevaisuudessa on kiinnitettävä enemmän huomiota terveystietoihin ja siihen, kuka ne omistaa. Tällä hetkellä yksilöiden terveystiedot ovat pääasiassa organisaatioiden eivätkä yksilöiden itsensä hallinnassa ja jos organisaatioiden välisiä datasiiloja ei rikota, terveydenhuollon ekosysteemi ei kykene tuottamaan parhaita mahdollisia terveystuloksia. On otettava huomioon, että yksityisyyden näkökulmasta tietojen yhdistely useasta lähteestä ei ole kestävää, mikäli yksilöillä ei ole mahdollisuutta antaa suostumustaan tietojen käyttöön. Tietotaloudessa yksilöt onkin nähtävä aktiivisina osallistujina eikä passiivisina kohteina, varsinkin tiedolla ohjatussa terveydenhuollossa. Päätäntävallan on oltava kansalaisella ja ammattilaisten tehtävänä on ohjata kansalaista kohti parempaa terveyttä.
Kansalaisista on maailmanlaajuisesti tulossa terveyteen liittyvien tuotteiden ja palvelujen aktiivisia kuluttajia, sillä digitaalinen tarjonta on lisääntynyt ja hyvinvoinnista on tullut tärkeä tekijä kuluttajapäätöksissä. Samalla tämä johtaa valitettavasti myös väestöryhmien välisen eriarvoisuuden kasvuun (kaikilla ei ole varaa uuteen teknologiaan), paitsi jos julkisesti rahoitetun järjestelmän uudistaminen onnistuu, joka mahdollistaa julkisen sektorin vaikuttavuusperusteiset teknologiahankinnat. On kuitenkin lupaavaa, että kansalaiset ovat kiinnostuneita sairauksien ehkäisystä ja omasta hyvinvoinnistaan. Tällä hetkellä nimenomaan kansalaiset – eivät terveyspalvelutuottajat tai maksajat – ovat suurin ennaltaehkäisyyn keskittyvien terveystuotteiden ja -palvelujen ostajaryhmä.
Varsinkin nuorempien sukupolvien mielestä teknologia on väistämättä tärkeässä asemassa tulevaisuuden terveydenhuollossa, ja kun otetaan huomioon, että 15–30- vuotiaat muodostavat noin neljänneksen maailman väestöstä, asiaa ei voida sivuuttaa.
Viisaasti sovellettuna teknologia voi paitsi nopeuttaa pääsyä palveluihin ja parantaa niiden kustannustehokkuutta myös edistää eettistä ja laajasti hyväksyttyä yhteiskunnallista muutosta.
Voidaan väittää, että kansalaiset ovat nykyisten terveydenhuoltojärjestelmien heikoimmin hyödynnetty voimavara. Koska yksilöillä, perheillä ja yhteisöillä on keskeinen rooli oman terveytensä ja hyvinvointinsa ylläpidossa, palvelutuottajille tarjoutuu mainio tilaisuus parantaa vaikuttavuutta vertaistukea edistämällä. Vertaistukeen kuuluu yleensä tietojen, kokemusten tai käytännön avun jakaminen. Monet (kansalaisjärjestöjen tai neljännen sektorin ylläpitämät) vapaaehtois- ja yhteisöryhmät kannustavat vertaistukeen. Vertaistuen hyödyt aletaan hiljalleen tunnistaa myös sosiaali- ja terveydenhuollossa.
PatientsLikeMe-alusta on esimerkki siitä, miten järjestäytymätön kansalaisaktiivisuus voi auttaa terveydenhuoltojärjestelmiä voimaannuttamaan potilaita ja miten paljon potentiaalia ruohonjuuritason toiminnassa piilee.
Vertaistuella on keskeinen rooli tulossuuntautuneissa terveydenhuoltojärjestelmissä. Varsinkin pitkäaikaissairailla vertaistuki on parantanut potilaskokemusta, terveyttä ja hoitotuloksia, samalla kun hoitokustannukset ovat laskeneet. National Voices- ja Nesta-järjestöjen mukaan lupaavimmat vertaistuen muodot ovat:
Koulutettujen vertaisten vetämät kasvokkain tapaavat ryhmät, jotka keskittyvät henkiseen tukeen, kokemusten jakamiseen, käytännön toimiin ja koulutukseen.
Kahdenkeskinen kasvokkain tai puhelimitse tarjottava tuki.
Verkkofoorumit, varsinkin tiedon jakamisessa ja ahdistuksen lievittämisessä.
3–6 kuukauden ajan säännöllisesti (esimerkiksi viikoittain) tarjottava tuki.
Kansalaisten kannustaminen omasta terveydestä huolehtimiseen ja aktiiviseen toimijuuteen yhteisössään vaatii muutakin kuin vain matalan kynnyksen palveluita. Laajan kunnallisen määräysvallan vuoksi suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää on sanottu maailman hajanaisimmaksi, mutta samalla tämä erikoispiirre auttaa tuomaan päätöksenteon lähemmäs kansalaista.
Digitalisoituminen sekään ei yksinään riitä, vaan tarvitaan rakennemuutosta, joka saa kaikki toimijat keskittymään tuloksiin. Siksi kannustimien olisi ohjattava kaikkia sidosryhmiä keskittymään enemmän terveysjatkumon alkupäähän sekä annettava kansalaisille ja potilaille mahdollisuus toimia aktiivisesti oman terveytensä eteen. Kansalaiset on nähtävä aktiivisina osallistujina eikä passiivisina kohteina, ja ajattelutapaa on edistettävä omaksumista tukevilla käytännöillä ja kielenkäytöllä. Tämä edellyttää uusien kannustimien ja tietorakenteiden lisäksi myös toimintakulttuurin uudistamista.
Vaikuttavuusperusteisen terveydenhuollon etiikka
Terveydenhuollon etiikka korostaa elämän kunnioittamista, terveyden edistämistä, kärsimyksen lievittämistä, potilaan hoitoa olosuhteista riippumatta ja potilaan oikeuksien kunnioittamista. Etiikan tärkeimmät haasteet juontuvat yhteiskunnallisten rakenteiden muutoksista. Lääkärin työssä eettisiä ongelmia voi aiheutua terveydenhuollon riittämättömistä resursseista ja joskus potilaiden ja heidän sukulaistensa painostuksesta. Puutteellisten resurssien vuoksi hoitajien on vaikeaa tehdä työtään riittävän hyvin. Yksilön ja väestön terveyden varmistamisen kannalta tärkeimmiksi eettisiksi näkökohdiksi nousevat haittojen välttäminen ja yleiseen hyvään pyrkiminen. Hoidon yhtäläinen saatavuus on varmistettava taustatekijöistä riippumatta.
Kansalaisten ikääntyminen paljastaa useita eettisiä pulmia. Iän myötä sairauksien aiheuttama invaliditeetti lisääntyy, eli mitä pitempään ihmiset elävät, sitä enemmän he tarvitsevat terveyspalveluja ja erilaisia hoitoja. Terveydenhuollon tarpeen määrittäminen on monimutkaista, eikä vain eettisesti. Terveyden ja sairauden määrittäminen ei ole helppoa sekään: pitäisikö yksilön ja väestön terveyden määrittäjänä olla asiantuntija, yksilö itse, väestö vai kaikki nämä yhdessä?
Terveydenhuoltojärjestelmien on käytettävä resurssejaan viisaasti ja tehokkaasti. Kaksi melko tuoretta raporttia (OECD:n raportti ”Wasteful Expenditure on Health” vuodelta 2017 ja Euroopan komission raportti ”Defining value in ‘value based healthcare’ Report of the Expert Panel on effective ways of investing in Health” vuodelta 2019) tuovat esiin epätarkoituksenmukaisista hoidoista ja resurssien tuhlaamisesta aiheutuvat turhat kustannukset. Merkittävä osa terveysmenoista syntyy tehottomuuksista ja hukasta. Kaikilla terveydenhuoltojärjestelmillä on kustannuspaineita, jotka aiheutuvat vanhenevasta ja monimuotoistuvasta potilaskannasta, kansalaisten kasvavista odotuksista, lääketieteellisen teknologian innovaatioista ja muuttuvista kliinisistä käytännöistä. Raporteissa on hälyttäviä esimerkkejä epätarkoituksenmukaisista hoidoista ja tuhlatuista resursseista. Käytännön tasolla tilanteen korjaaminen vaatii priorisointia.
Priorisointikeskustelussa korostetaan usein kustannusvaikuttavuutta. Priorisointi vaatii mahdollisimman paljon näyttöä terveydenhuollon toimenpiteiden vaikuttavuudesta ja kustannuksista, sekä muista hyödyistä ja haitoista. Käytännössä nämä tiedot ovat yleensä puutteellisia. Kustannusvaikuttavuustietojen lisäksi on tärkeää hyväksyä, että päätöksentekoon vaikuttavat aina myös arvot, eettiset periaatteet ja käytettävissä olevat resurssit. Priorisointi ei saa perustua pelkästään yksilölle koituvan hyödyn maksimointiin, koska silloin jää huomioimatta terveydenhuollon tasa-arvoinen jakautuminen koko väestölle. Sairauksien ehkäisyä, diagnostiikkaa ja hoitoa voidaan parantaa ja niihin voidaan tuoda uusia mahdollisuuksia lääketieteellisen tutkimuksen avulla. Terveydenhuoltobudjetteihin kohdistuu kuitenkin huomattavia paineita kaikkialla maailmassa, mistä syystä terveydenhuoltojärjestelmien on keskityttävä maksimoimaan väestölle koituva hyöty käytettävissä olevilla resursseilla.
Väestöterveyden taloudellisen perustan varmistamiseksi on ehdotettu pitkän aikavälin strategiaa, jossa resursseja siirretään vaikuttavuudeltaan vähäisistä hoidoista vaikuttavuudeltaan parempiin hoitoihin. Hoidon vaikuttavuus määritellään terveysinvestointimenetelmien tehokkuutta tutkineen EXPH-asiantuntijapaneelin suositusten mukaisesti. EXPH pitää elintärkeänä panostaa terveystietoisuuden lisäämiseen, sillä se edistää tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen eurooppalaisen yhteiskunnan luomista ja samalla myös yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Lääketieteen eettiset vastuut ovat kehittyneet ajan myötä. Suomessa lääkärien on sitouduttava noudattamaan Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan hyväksymiä määräyksiä.
Eettiset ohjeet (Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan hyväksymä)
Lääkärin velvollisuutena on ylläpitää ja edistää terveyttä, ehkäistä ja hoitaa potilaidensa sairauksia sekä lievittää heidän kärsimyksiään. Lääkärin tulee kaikessa toiminnassaan kunnioittaa ihmisyyttä ja elämää. Lääkärin ei pidä koskaan osallistua kidutukseen, kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon tai muuhun epäinhimilliseen toimintaan tai sellaisen valmisteluun.
Lääkärin tulee käyttäytymisellään ja toiminnallaan ylläpitää lääkärin tehtävän vaatimaa ammattikuntaan kohdistuvaa arvostusta ja luottamusta.
Lääkärin tulee kohdella potilaitaan tasa-arvoisina, oikeudenmukaisesti ja syrjimättä.
Lääkärin tulee kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta ja tukea potilasta osallistumaan hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Itsemääräämisoikeuden toteutumista on mahdollisuuksien mukaan tuettava silloinkin, kun lääkäri joutuu toimimaan potilaan tahdosta riippumatta.
Lääkärin tulee pitää yllä ja kartuttaa tietojaan ja taitojaan. Hänen tulee käyttää ja suositella vain tutkimuksia ja hoitoja, jotka ovat lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella vaikuttavia ja tarkoituksenmukaisia.
Lääkärin tulee edistää tieteenalansa tutkimusta. Lääketieteellisessä tutkimuksessa lääkärin on noudatettava tietoon perustuvan suostumuksen periaatetta ja muita Helsingin julistuksen vaatimuksia.
Lääkärin on noudatettava salassapitovelvollisuutta ja edistettävä myös potilastietojen luottamuksellisuutta.
Lääkärin tulee hoitaa potilasta tämän avuntarpeen mukaan ja asettaa palkkionsa suoritetun työn perusteella. Lääkäri ei saa tavoitella perusteetonta aineellista etua.
Todistuksia ja lausuntoja antaessaan lääkäri toimii yhteiskunnan hyväksymänä puolueettomana asiantuntijana. Lausunnon on perustuttava huolellisen lääketieteellisen arvioinnin antamiin objektiivisiin havaintoihin sekä niiden ja taustatietojen kriittiseen tarkasteluun.
Julkisessa esiintymisessään lääkärin tulee noudattaa tarkkaa harkintaa ja välttää itsensä tarpeetonta korostamista sekä suhtautua potilaaseen kunnioittavasti. Lääkärinä hänen tulee perustaa kannanottonsa lääketieteelliseen tietoon ja kokemukseen.
Lääkärin tulee omalla käytöksellään ja toiminnallaan vaalia ja edistää kollegiaalisuutta potilaan parhaaksi sekä arvonmukaisen hengen ja hyvän toveruuden ylläpitämiseksi.
Lääkärin tulee toimia aktiivisesti niin, että hän voi työssään noudattaa näitä velvollisuuksia ja periaatteita.
Lääkärien ja hoitajien eettiset ohjeet ovat sovellettavissa yleisemminkin kaikkeen terveydenhuoltoon, myös vaikuttavuusperusteiseen terveydenhuoltoon.
Vaikuttavuusperusteisen terveydenhuollon avulla edellä kuvattu visio on mahdollista muuttaa todeksi. Oikein sovellettuna vaikuttavuusperusteinen terveydenhuolto auttaa aikaansaamaan terveydenhuoltojärjestelmän, joka perustuu nykyistä avoimempaan yhteistyöhön ja vuoropuheluun. Muutos tapahtuu samanaikaisesti ylhäältä alas ja alhaalta ylös, ja sitä ohjaa yhteinen tavoite: terveempi väestö. Tällaisessa järjestelmässä keskiössä ovat ihmiset – sekä kansalaiset että ammattilaiset.
Vaikuttavuusperusteinen terveydenhuolto tarjoaa lupaa ennen kaikkea entistä inhimillisempää terveydenhuoltoa.
Sign up to solve exercises
Kun olet suorittanut luvun 5,
ymmärrät tärkeimpiä terveyteen vaikuttavia megatrendejä
tiedät, mitä seikkoja vaikuttavuusperusteisen terveysohjelman suunnittelussa on otettava huomioon.