Nelimaaliperiaate (Quadruple Aim)
Laadukas terveydenhuolto ja toimiva terveydenhuoltojärjestelmä ovat tärkeitä kaikille ihmisille jossain elämän vaiheessa. Terveydenhuollon toimivuutta on perinteisesti pyritty optimoimaan kolmoismaaliperiaatteen (Triple Aim) mukaisesti. Tämän periaatteen mukaan terveydenhuollon tahojen toiminnassa on kolme ulottuvuutta: väestöryhmien terveyden parantaminen, potilaan hoitokokemuksen parantaminen ja terveydenhuollon per capita -kustannusten (kustannus per asukas) vähentäminen.
Kolmoismaaliperiaate on terveydenhuollon järjestelmän toiminnan optimoinnissa laajalti käytetty viitekehys, joka kuitenkin sivuuttaa terveydenhuollon ammattilaisten jaksamisen. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat enenevissä määrin ylikuormittuneita ja tyytymättömiä työhönsä. Ylikuormittuminen johtaa huonompaan potilastyytyväisyyteen, huonompiin hoitotuloksiin ja mahdollisesti myös kustannusten kasvuun. Terveydenhuollon ammattilaisten uupuminen vaarantaa kolmoismaalien saavuttamisen, minkä vuoksi onkin ollut tarpeellista laajentaa kolmoismaaliperiaate nelimaaliperiaatteeksi lisäämällä tavoitteisiin terveydenhuollon ammattilaisten työhyvinvoinnin edistämisen.
Terveydenhuollon laatu
Miten hoidon laatu määritellään?
Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Yhdysvaltojen National Academy of Medicine:n määritelmien sekä useiden muiden alan kirjallisuudessa esitettyjen määritelmien perustella hoidon laatu on:
”sitä, missä määrin yksilö- ja väestötasolla tarjottavat terveydenhuoltopalvelut parantavat terveystuloksia. Tämän aikaansaamiseksi terveydenhuollon on oltava turvallista, vaikuttavaa, oikea-aikaista, tehokasta, yhdenvertaista ja ihmiskeskeistä.”
Laadukas terveydenhuolto on:
Turvallista – hoitovirheet sekä palvelun käyttäjille aiheutuvat riskit, mukaan lukien estettävissä olevat haitat ja vammat, minimoidaan.
Vaikuttavaa – tarjotut palvelut perustuvat tutkittuun tietoon ja näyttöön perustuviin hoitosuosituksiin.
Oikea-aikaista – viivästykset terveydenhuollon tarjoamisessa ja vastaanottamisessa vähenevät.
Tehokasta – terveydenhuoltoa tarjotaan tavalla, joka maksimoi resurssien käytön ja välttää tuhlausta.
Tasapuolista – terveydenhuollon laatu pysyy samana riippumatta potilaan henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuten sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, etnisyydestä, maantieteellisestä sijainnista tai sosioekonomisesta asemasta.
Ihmiskeskeistä – hoitosuunnitelmissa huomioidaan potilaan toiveet, tavoitteet ja kulttuuritaustaan liittyvät tekijät.
Vaikka hoidon laatu on keskeistä, sitä on usein vaikeampi mitata kuin hoidon määrää. On helpompaa seurata rokotettujen lasten lukumäärää kuin sitä, toimiko kylmäketju saumattomasti rokotteen kuljetusketjussa, saivatko lapset oikeat yhdistelmärokotteet oikeaan aikaan ja saivatko heidän vanhempansa riittävästi tietoa rokotteen hyödyistä ja mahdollisista haittavaikutuksista.
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Euroopassa ja Yhdysvalloissa alettiin järjestelmällisesti arvioida hoidon laatua, minkä seurauksena laadun mittaamisesta ja parantamisesta tuli tärkeä toiminto korkean tulotason maiden terveydenhuollossa.
Avedis Donabedianin (1966) kehittämässä mallissa hoidon laadussa on kolme seurattavaa, ja ihannetapauksessa toisiinsa kytkeytyvää, ulottuvuutta:
Rakenne (terveydenhuollon yksikön infrastruktuuri, hallinto ja henkilöstö)
Prosessi (tekninen [kliininen] laatu ja potilaan kokemus)
Tulokset (potilastyytyväisyys, jatkohoitokäynnit ja terveystulokset)
Korkean tulotason maissa laatua on tyypillisesti mitattu terveydenhuollon käytäntöihin läheisesti liittyvillä potilastuloksilla, kuten ammattitaitoisen sairaanhoidon ja sairaalaan takaisin joutumisen välisellä kytköksellä.
Yleiskattava terveydenhuolto ja Euroopan hyvinvointivaltiot
YK:n kestävän kehityksen kolmas tavoite korostaa kaikkien ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin varmistamista. Tähän tavoitteeseen sisältyy myös kunnianhimoinen sitoutumus AIDSin, tuberkuloosin, malarian ja muiden tartuntatautiepidemioiden tukahduttamisesta vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoitteena on tarjota kaikille ihmisille pääsy yleiskattavan terveydenhuollon sekä turvallisten ja vaikuttavien lääkkeiden ja rokotusten piiriin.
Euroopassa ihmisryhmien välisen solidaarisuuden juuret ovat syvällä historiassa ja poliittinen sitoutuminen yleiskattavaan terveydenhuoltoon on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artiklassa.
Suomi ja terveyden huomioiminen kaikessa julkisessa päätöksenteossa
Terveyden huomioiminen kaikessa julkisessa päätöksenteossa (josta on yleensä käytetty termiä "terveys kaikissa politiikoissa”; englanniksi ”Health in All Policies”, HiAP) tarkoittaa lähestymistapaa, jossa terveys otetaan huomioon kaikessa julkisessa päätöksenteossa. Lähestymistapa huomioi sen että terveydenhuollon lisäksi terveyteen vaikuttavat myös lukuisat muut tekijät, jotka monissa tapauksissa ovat kokonaan perinteisen väestöterveystoiminnan ulkopuolella.
HiAP-lähestymistavan juuret ulottuvat vuoteen 1978 ja Alma-Atan julistukseen, joka korosti monialaista toimintaa väestöterveyden tukemiseksi: ”...paras mahdollinen väestöterveys on mitä tärkein maailmanlaajuinen sosiaalinen tavoite, jonka saavuttaminen edellyttää toimia monilla muillakin aloilla terveydenhuoltoalan lisäksi.” Suomessa tähän oli herätty jo vuonna 1972, jolloin pääministerin johtama Suomen talousneuvosto julkaisi terveyspolitiikan tavoitteita tutkivan työryhmän raportin, jossa asiaan kiinnitettiin huomiota. Suomi olikin yksi ensimmäisistä maista, joka vastasi väestöterveyden haasteisiin omaksumalla aiempaa laajemman lähestymistavan, ja on sittemmin jatkuvasti pyrkinyt edistämään terveysvaikutusten huomioimista julkisessa päätöksenteossa.
Maailmanlaajuisesti merkittävä virstanpylväs saavutettiin vuonna 2013 Helsingissä pidetyssä terveyden edistämisen kahdeksannessa maailmankonferenssissa (8GCHP), jonka pääteemana oli juuri terveyden huomioiminen kaikessa julkisessa päätöksenteossa. Ennen konferenssia kansainvälinen yhteisö määritteli käsitteen yksimielisesti ensimmäistä kertaa. Konferenssin julkilausumassa todetaan seuraavaa:
”Terveyden huomioiminen kaikessa julkisessa päätöksenteossa on yhteiskuntapoliittinen lähestymistapa, joka ottaa järjestelmällisesti huomioon päätösten terveysvaikutukset, pyrkii synergioihin ja välttää haitalliset terveysvaikutukset parantaakseen väestön terveyttä ja terveyteen liittyvää tasa-arvoa. Lähestymistapa lisää poliittisten päättäjien vastuuta terveysvaikutuksista kaikilla päätöksenteon tasoilla. Siinä painotetaan yhteiskuntapoliittisten valintojen vaikutusta terveydenhuoltoon, terveyteen vaikuttaviin taustatekijöihin ja hyvinvointiin.”
Lähde: CDC
Hyvinvointitalous
Suomi on pyrkinyt huomioimaan terveysvaikutukset kaikessa julkisessa päätöksenteossa jo pitkään, mikä on johtanut myös hyvinvointitalouden korostumiseen julkisessa keskustelussa. Toimiessaan Euroopan neuvoston puheenjohtajana Suomi ehdotti avoimen hyvinvointitaloutta koskevan dialogin käynnistämistä. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, että hyvinvointi on sekä talouskasvun että sosiaalisen ja taloudellisen vakauden edellytys.
Hyvinvointitaloudessa julkisia resursseja kohdistetaan ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen. Hyvinvointi parantaa väestöterveyttä ja nostaa ihmisten innovatiivisuutta ja tuottavuutta. Korkeampi hyvinvointi parantaa ihmisten työkykyä, mikä nostaa valtion verotuloja ja laskee kustannuksia. Hyvinvointitalous käynnistää itseään ruokkivan myönteisen kehityksen, jossa hyvinvointi ja talouskasvu vahvistavat toisiaan. Tämä hyödyttää niin kansalaisia kuin koko yhteiskuntaakin.
Euroopan unionin neuvosto hyväksyi hyvinvointitaloutta koskevan päätöslauselman EU:n Työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston (TSTK) toisessa istunnossa Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikana 24.10.2019. TSTK kehottaa päätöslauselmassa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään monialaisen hyvinvointitalouden periaatteet kaikkeen EU:n ja sen jäsenvaltioiden päätöksentekoon.
Hyvinvointitalous-lähestymistapa pyrkii varmistamaan kaikkien osallisuuden ja yhtäläiset mahdollisuudet. Kansalaisten hyvinvointiin panostaminen on taloudellisesti järkevää myös talouden laskusuhdanteen aikana. Tutkimukset ovat osoittaneet, että inhimilliseen pääomaan investoiminen on järkevää: esimerkiksi koulutukseen investoiminen edistää merkittävästi työn tuottavuutta ja sitä kautta talouskasvua. On myös näyttöä siitä, että tehokkaat ennaltaehkäisevät terveyspalvelut maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin. Tällä hetkellä sairauksien ennaltaehkäisemiseen käytetään EU-maiden terveydenhuoltobudjeteista vain 3 %. Sairauksien hoidon osuus terveydenhuoltobudjeteista on 97 %.
Onnellisuus ja terveys
Palataan aiemmin esitettyyn kysymykseen: mikä tekee sinut onnelliseksi?
Suomen ja muiden Pohjoismaiden tarkastelu saattaa antaa vihjeitä siitä, miten yhteiskunta voi lisätä ihmisten onnellisuuden tunnetta. YK:n vuosittain julkaistava onnellisuusraportti on vuodesta 2012 lähtien asettanut maat järjestykseen koetun onnellisuuden perusteella. Suomi sijoittui vuoden 2021 raportissa ensimmäiseksi jo neljättä kertaa perättäin, toisella sijalla oli tällä kertaa Islanti ja viime vuonna toiseksi sijoittunut Tanska oli kolmas. Ruotsi löytyy sijalta kuusi ja Norja sijalta kahdeksan. Kärkikymmenikössä ainoa Euroopan ulkopuolinen maa oli Uusi-Seelanti sijalla yhdeksän.
Tämänkertainen raportti toteutettiin poikkeuksellisena aikana ja keskittyi COVID-19:n vaikutuksiin ja siihen kuinka ihmiset kaikkialla maailmassa ovat voineet. Tavoitteena oli ensisijaisesti keskittyä COVID-19:n vaikutuksiin rakenteissa ja suoraan ihmisten elämänlaatuun. Toissijaisena tavoitteena oli kuvata ja arvioida, miten hallitukset eri maissa ovat hoitaneet pandemiaa. Erityisesti yritettiin selittää miksi jotkut maat ovat pärjänneet niin paljon paremmin kuin toiset. Vaikka koronavuosi vaikutti ihmisten hyvinvointiin monella eri tavalla, tutut maat jakoivat tutkimuksen kärkisijat.
Koska useat tiedotusvälineet ovat uutisoineet onnellisuusraportista epätarkasti, on tärkeää korostaa, että sijoituksen määrittävät pisteet perustuvat ihmisten subjektiivisiin arvioihin: onnellisuusraportin tulokset perustuvat yksilöiden omaan arvioon heidän omasta elämästään. Tulokset on saatu kyselystä, joka perustuu Cantrilin tikapuumalliin. Siinä vastaajia pyydetään kuvittelemaan itsensä tikkaille, joiden askelmat on numeroitu nollasta kymmeneen. Ylin askelma kuvastaa kokemusta parhaasta mahdollisesta- ja alin askelma huonoimmasta mahdollisesta elämästä.
Onnellisuusraportissa kerrotaan myös, kuinka raportin julkaisu- ja tietojenkeruuvuoden kansalliset keskiarvot selittyvät kuudella keskeisellä muuttujalla. Nämä muuttujat ovat: BKT asukasta kohti, sosiaalinen tuki, terveen elinajan odote, vapaus, epäitsekkyys ja korruption määrä. Muuttujilla selitetään onnellisuuden vaihtelua eri maissa, minkä lisäksi analyysissa pyritään osoittamaan, miten näiden muuttujien arvot vaikuttavat subjektiivisesti koetun hyvinvoinnin mittareihin, erityisesti myönteisiin tunteisiin, ja miten ne puolestaan vaikuttavat onnellisuuden kokemukseen. Ei ole yllättävää, että mitä parempi terveys ihmisellä on, sitä onnellisemmaksi hän itsensä kokee.
Onnellisuusraportti vuodelta 2020 sisälsi perusteellisen analyysin Pohjoismaiden poikkeuksellisen hyvistä tuloksista. Avainkysymyksenä oli: ”Mitkä taustatekijät selittävät Pohjoismaiden pysyvän aseman maailman onnellisimpien maiden joukossa?” Analyysissä todetaan, että Pohjoismaille on tunnusomaista itseään ruokkiva myönteinen kehitys: hyvän yhteiskunnan institutionaaliset ja kulttuuriset tekijät vahvistavat toisiaan, mikä vuorostaan kasvattaa onnellisuutta. Tällaisia tekijöitä ovat toimiva demokratia, asianmukaiset ja vaikuttavat sosiaalietuudet, vähäinen rikollisuus ja korruptio, sekä vapauden kokemus ja luottamus sekä muihin ihmisiin että julkisiin instituutioihin.
Lähde: Helliwell et al. 2020
Erityisesti Pohjoismaihin keskittyneen analyysin mukaan hyvinvoinnin eriarvoisuus korreloi voimakkaasti terveydellisen eriarvoisuuden kanssa. Yleinen terveys ja mielenterveys liittyivät paljon tiiviimmin hyvinvoinnin eriarvoisuuteen kuin muut elinolosuhteet, kuten työssäkäynti tai tulotaso.
Fyysisen terveyden ongelmat on merkittävin onnellisuutta rajoittava tekijä Pohjoismaissa. Tämä eroaa Yhdysvalloista, Australiasta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta, joissa onnellisuutta rajoittavat ensisijaisesti mielenterveyden häiriöt. Pohjoismaissa mielenterveyden häiriöt ovat toisella sijalla onnellisuutta vähentävissä tekijöissä ja heikkenevästä terveydestä kärsivät pääasiassa ikääntyneet ihmiset. Vaikuttaa siis selvältä, että terveenä pysyminen liittyy onnellisuuteen. Terveyttä tulisikin tarkastella yhä tiiviimmin yksilöllisen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin olennaisena osana.
Sign up to solve exercises
Kun olet suorittanut luvun 1,
tunnet ja osaat keskustella keskeisistä terveydenhuoltojärjestelmään liittyvistä ongelmista.
osaat määritellä mitä vaikuttavuusperusteinen terveydenhuolto tarkoittaa yhteiskunnallisesta- ja terveyspalvelutuottajan näkökulmasta.
osaat kertoa mitä terveydenhuollon laadulla ja nelimaaliperiaatteella tarkoitetaan.
kykenet hahmottamaan miten yleiskattava terveydenhuolto ja eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden poliittiset päätökset liittyvät vaikuttavuusperusteiseen terveydenhuoltoon.
